Lihaton lokakuu 2023 blogi

Taustaa

Kiitos vaan OP:lle että tähänkin haasteeseen lähettiin. Ideana on olla syömättä lihaa koko lokakuun ajan. Miksi? Mistä sitä nyt voi tietää. Itse lasken tässä lihaksi kalan, siipikarjan ja punaisen lihan. Onko ötökät lihaa vai ei? En välitä, en piittaa. Onko hedelmäliha lihaa? Ei ole, Lauri, ei ole. Onko kananmuna lihaa? öööö.. Syyskuun viimeisenä päivänä jääkaapissa oli puolikas paketti chilimetwurstia ja avaamaton paketti schwartzwaldin kinkkua. En halua heittää niitä roskiin joten ne menevät alkukuusta johonkin ruokaan.

Ainahan sitä voi miettiä motivaatiota lähteä tekemään jotain hankalaa tai epämukavaa. Ehkä omani on kokeilunhaluisuus. Tavoitteena ei ole siirtyä pelkkään kasvisruokaan vaan testata mitä käy jos niin tekee. Ärsyttääkö koko ajan? Onko nälkä jatkuvasti? Laihdunko? Komeudunko? Uusia asioita on aina kiva kokeilla joten miksipä ei. Lokakuussa on toisaalta jo ainakin yksi päivä jolloin lihattomuus kämmäytyy. Tilasin syyskuussa Tiinan väitöstilaisuuden jälkeiseen karonkkaan hummerikeittoa ja jotain lämmintä liharuokaa enkä ala tässä vaiheessa cateringin/järjestäjän kanssa sitä vaihtamaan. Katsotaanpa kuinka monta harhahdusta tulee tehtyä tahallaan tai vahingossa. Merkkaan ne KÄÄKKEINÄ, koska niin kuuluu tehdä. Itse veikkaan että virheitä tulee alle viisi.

1.10.

Sunnuntai ja Oktoberfestin jälkeinen päivä. Edeltävänä yönä olin lupautunut kokeilemaan tätä haastetta. Äiti oli ostanut liikaa loimulohta ja toi sitä yllättäen. Kieltäytyä ei voinut eikä oikeastaan halunnutkaan joten sinne meni täydellinen lihaton lokakuu heti ensimetreillä. Noh kyllä tämä tästä. Tuhosin metukkapaketin leipiin ja söin lohen riisin kanssa. Kutsutaan tätä vaikka preppauspäiväksi koska en ollut todellakaan varautunut lihattomuuteen edeltävinä päivinä.

2.10.

Toimistopäivä. Lounaaksi Twisted Kitchenissä 'Green Curry Tofulla' 13.20e . Tofu oli mautonta ja annos hieman liian pieni. Illalla Oppenheimerin leffa ja nälkä. Ahdistavaa kävellä pikaruokapuljujen ohi ja huomata ettei vegeannoksia ole merkattu usein mitenkään erikoisemmin. Mistä hitosta tietää mitä jossain ruuassa on. Lukeeko joku niitä ainesosalistoja? Mitä ihmettä. Itiksen Imaxin vieressä oli Friends & Brgrs joka ei oikein koskaan ole vakuuttanut. Sieltä mukaan tarttui nimen perusteella 'Veggie Chipotle' 9e, jossa burgerin pihvinä oli mustapapupihvi. Heikko esitys. Mustapapupihvi mureni ikävästi ja maistui lähinnä rasvalle. Naurettava hinta huonosta purilaasta.

3.10.

Etäpäivä. Jääkaapissa on vielä syyskuun vikoina päivinä ostettua schwartzwaldin kinkkua, mutta se jääköön leipien päälle tai johonkin toiseen ruokaan. Jääkaapissa on myös runsaasti erilaisia oliiveja kiitos Maailma Kylässä festarin. Päivän lounas ja on tuorepastaa tomaattikastikkeessa fetan ja oliivin kera. Annos oli niin iso ettei tarvinnut samana päivänä uudestaan ruokaa.

4.10.

Etäpäivä. Ensimmäinen kasvisruokakauppapäivä. Mitäköhän sitä kaupasta tarttuu mukaan, mietin ennen kauppaanlähtöä. Jääkaapissa on yksi vönerpaketti ja yksi nyhtispaketti. Ideoina ennen kauppaalähtöä on itse tehty pizza ja halloumi. Onkohan kasvismakkaroista mihinkään? Lähi S-marketin kasvisproteiinihylly ei ole kovin hääppöinen mutta ehkä sieltä jotain löytyy.

Kauppareissulla tuli useita yllätyksiä. Lähikauppahan on ihan täynnä erilaisia kasvijuttuja ja kasvisproteiineja! Ostin kolmea erilaista falafelia/pyörykkää, hummusta, tofua, halloumia ja fetaa. Kasvisnakit (5 erilaista) näyttivät liian epäilyttäviltä vaikka niitä hetken pyörittelin käsissäni. Lisuke/salaattipuolelta mukaan tarttui pakaste kukkakaaliwingsejä, hapankaalia ja coleslawta. Kauppalaskun hinnaksi tuli 70 euroa ja kyllä tällä määrällä pitäisi nyt viikko ainakin saada kotona syötyä.

Mutta mitä ihmettä kasviot oikein laittaa leivän päälle??! Katsoin koko sadan tuotteen leikkelehyllyn ja etsimällä etsien löytyi tasan yksi kasvisleikkele: Kasvislauantai. Ostin kokeeksi, mutta oletusarvo jo nimen perusteella on huomattavasti negatiivisen puolella. Eikö kasvityypit tosiaan laita mitään proteiinia / leikkelettä leivän päälle? Välitön palaute että olette huonoja ihmisinä ja leivänsyöjinä!

Päivän ruuaksi valikoitui vönerlastut ja kuivapasta, sillä haluan laittaa srirachaa ja habaneroa ruokaan. Kylkeen kokeillaan vaikka hapankaalia. Btw curryvönerlastupasta on hauska sana.

5.10.

Etäpäivä. Yksi isoista ongelmista useassa kasvisruuassa on niiden purutuntuma. Joitain kasvisruokia vaan ei ole kiva pureskella. Paprikat, kurkut, tomaatit ja raasteet ovat rouskahtelevia ja kivoja syödä, mutta esimerkiksi falafel on vain käytännössä jauhoa. Miten perus eineslihapulla ja falafel sitten eroavat purutuntumaltaan? En osaa sanoa muuta kuin että lihapulla on kiva purra halki ja falafel ei ole. Tietysti tähän auttaa jos falafelin saa paahdettua rapeaksi, mutta ei se sisus silti ole kauhean mukavaa syötävää. Eiliset Chiliboltsit menivät rapsakoiksi 4 min ilmatöhötyksellä. Tämän päivän falafel oli vielä 5 min kohdalla liian pehmeä.

Vain kahdessa ravintolassa Helsingissä on falafel toiminut: Halikarnas (turkkilainen) tekee/teki ufon mallisia falafeleja ,jotka olivat superrapsakoita ja kasvisruokaa pelkästään tarjoava Levant, jossa falafelit menevät rullan väliin kohtuu huomaamattomasti. Olisi kiva tietää onko jossain vähän erilaisia falafeleja tarjolla. Perus mureneva jauhopallo ei ole mieluisa.

Päivän lounas on couscousia ja falafeliä sekä sivussa hummusta, coleslawia ja paria eri oliivia. Oliivit olivat kivellisiä, muuten ne olisivat varmaan menneet couscousin sekaan. Hummus oli superhyvää ja sitä voisi ostaa vaikka uudestaankin. Falafel yllämainitusta syystä ei mene jatkoon.

6.10.

Toimistopäivä. Ajatus kasvissushista puistattaa. Sushin koko pointti on siinä kalassa. Ei riisissä, ei merilevässä vaan kalassa. Jos kalan poistaa sushista niin jäljelle jää vaan riisiä ja epätoivoa. Miksi siis mennä sushibuffettiin pettymään Lihattoman lokakuun aikana? Koska niistä usein saa muita aasiaruokia sushin lisäksi. Pohjoisen rautatienkadun Konnichiwa ei ole poikkeus.

Lounasbuffassa tuli taas vastaan kasvisruokailijoiden ilmeisesti ikuinen kiusaamimisaihe: asioiden merkkaaminen. En muista sekasyöjänä ikinä katsoneeni tai välittäneeni onko tuossa rapean näköisessä asiassa tai dumplingissa nyt kanaa, katkarapua vai kasvista sisällä. Nyt asioita joutui tiirailemaan kriittisemmin ja luottamaan buffettiskin yläosaan liimattuihin paperilappuihin ja siihen että ne vastaavat mitä laarista löytyy. Ärsyttävää!

Onneksi Konnichiwan kasvillisuusvaihtoehdot olivat mainiot. Buffasta löytyi paistettua riisiä, nuudelia ja runsaasti erilaisia keitettyjä tai paahdettuja kasviksia sekä tietysti kylmiä salaatteja. Myös rapeat kevätrullat ja ristikkoperunat toimivat. Proteiineja löytyi hintsusti, sillä joku ruoja oli napsinut bok choyn seasta kaikki tofupalat pois, mutta vihreät pitkät pavut olivat superhyviä.

Eilisen diskuteerauksen perusteella ilmeisesti proteiinien saanti kasvisruuasta on joskus haasteellista. Tai ylipäätään että siihen joutuu kiinnittämään huomioita verrattuna sekasyöntiin, jossa päivän proteiinimäärä ylittyy melkein jokaisella lounaalla. Nyt jälkikäteen mietittynä annoksessani taisi olla tasan pavut (vihreä pitkä papu taitaa olla virallisesti tarhapapu) proteiinin lähteenä. Jännää. Pitääkin kiinnittää huomiota tulevissa annoksissa.

Kotimatkalla kävin k-kaupassa, jonka vegehylly oli huomattavasti s-markettia laajempi. Valitin s-marketissa leikkeleiden puutteesta, mutta k-kaupassa oli useita vaihtoehtoja. Ilmeisesti kesko panostaa ässää enemmän vegejuttuihin tai sitten Haukilahdessa ei ole kasvissyöjiä. Testasin illalla chorizonakkeja, jotka olivat aika yhdentekeviä.

7.10.

Viikonloppu. Tässä paljastuu kokeilunhaluisuuteni. Jo eilen yöllä intoilin hieman että minkähänlaisia ostoksia sitä tulikaan ostettua ja että olin innoissani että huomenna pääsee maistamaan erilaisia uusia makuja. Sama tuntuu näköjään pätevän ruuan ja oluen kanssa. Uudet maut aina kiinnostavat.

Aamiaiseksi siis erilaisia leipiä eri leikkeleillä ja kurkulla / ilman kurkkua, paahdettuna ja ei paahdettuna. Roast beef oli mukavan mehevää ja kiva syödä. jatkoon. Salamissa oli outo maku enkä oikein pitänyt. ei jatkoon. Kasvislauantai on aika yhdentekevää, mutta ei myöskään ärsyttävää. Mieluummin kuitenkin yksi viipale sitä kuin täysin ilman.

8.10.

Viikonloppu. Reflektion aika kun viikko lihatonta takana. Mitä on tullut viikossa opittua? Ensimmäisenä tulee mieleen kasvisruokien merkkaus ravintoloissa ja kaupoissa sekä ylipäätään niiden olemassaolon tarkistus. Ymmärtäähän sen että jos rajoittaa omaa ruokailuaan niin valikoima suppenee, mutta yllättävää oli kuinka paljon se aiheuttaa extra työtä. Oli se sitten lähikaupan hylly, pikaruokamestan menu tai lounasravintolan päivän tarjonta niin aina joutuu tekemään enemmän kuin sekaruokailijana.

Toinen mielenkiintoinen kysymys: Tekeekö juuri nyt tai viime viikolla mieli lihaa? Hyvin vähän. Falafelejä syödessä mietti että olispa tämä jotain muuta esim. kanaa, mutta se oli hyvin hetkellistä. Mielenkiinnolla ensi viikkoa kohti. Muuttuuko mieli vai pysyykö haaste vahvana.

En ole kertonut kaikille lähipiirissä olevani lihattomalla ja kiinnostaa tietää huomaavatko he ja joudunko kieltäytymään jostain tarjotusta ruuasta haasteen takia. Lauantaina tarjottiin kuivalihaa, mutta en olisi halunnut sitä juuri sillä hetkellä vaikka en olisi ollut lihattomalla, joten en laske tuota kieltäytymistä mukaan.

9.10.

Toimistopäivä. Maanantaisin on aina aamiainen toimistolla. Skippasin kinkun, mutta vieressä oli suolakurkkua. Myrttistä tietenkin. Ei harmittanut yhtään!

Lounasraflan valinnassa oli hetken aikaa mukana Thai Vegan Restaurant, mutta heidän päivän lounastarjouksessa oli 'mixed proteins'. Toimiston vegaanikaveri mainitsi ettei hän menisi sitä syömään, sillä usein tuo merkintä tarkoittaa jotain halpaa hernepaputöhnää tai vastaavaa. Suunnaksi valikoitui Noodle Master, jonka dandan-nuudelit otin tofulla. Tofu oli kuin pesusieni ja aika heikko suoritus. Miksei tofuille osata antaa parempia nimiä? Pesusienitofu on hyvin erilaista kuin sen kiinteämpi veljensä ja haluaisin tietää annoksen aineisosista jo kumpaa saan.

10.10.

Etäpäivä. Eilisen keskustelun perusteella ilmeisesti erilaisia tofuja on olemassa, mutta niitä harvoin merkataan ravintoloissa. Halusin pyyhkiä huonon tofun muistoistani hyvällä tofulla. Jalotofu kaupasta, pari kertaa talouspaperiin käärittynä painaen vedet ulos tofusta ja sitten tofukuutioita paahdetaan miedolla lämmöllä seesamiöljyssä kunnes jokainen puoli on kullanruskea. Lopputulos on aivan eri makumaasta kuin eilinen pesusienitofu. Eli jos haluaa hyvän tofukokemuksen niin tuolla ohjeella saa toimivaa tofua kotona.

Minulta kysyttiin onko ollut normaalia enemmän nälkä. No ei itseasiassa ole. Tämä johtunee siitä etten ole vaihtanut salaattidieettiin vaan annoksissa lähinnä lihaproteiini on vaihtunut kasvisproteiiniin. Pastat, nuudelit, riisit ja leivät ovat vielä mukana pitämässä nälkää loitolla. Toinen kysymys oli että syönkö tosiaan vain kerran tai kahdesti päivässä ja kyllä, syön usein vain valtavan lämpimän lounaan ja ehkä joka toisena iltana leipää/muuta, jos on nälkä. Aamiaista en koskaan syö. Poikkeuksena ne viikot kun olen maanantaina toimistoaamiaisella.

Lounaaksi wokkivihanneksia ja makeaa hoisinkastiketta. Tofut maustoin paahtamisen jälkeen adjikalla. Oiva ruoka.

11.10.

Etäpäivä. Lounaaksi parasta Japanilaista ruokaa mitä Japanista saa: curryä. En ennen Japaninmatkaa tiennyt että japseilla on oma versionsa currystä. Kyseessä on usein aika mausteinen ja tulinen kastike, jossa on sitten kokin tai ruokailijan toiveiden mukaisia pappeleita. Hyvin usein porkkanaa, perunaa ja jotain lihaa. Tämä syödään aina riisin kanssa ja ladotaan jostain syystä lautaselle 50-50 tyyliin. Katsokaa vaikka hakukoneen kuvahausta 'japanese curry'. Veikeä ruoka ja koska japaniasta harvoin saa tulista ruokaa niin curry oli mahtava löytö! Jos perunan ja riisin syöminen samaan aikaan tuntuu vääryydelle niin skippaa peruna. Niin minäkin tänään tein.

12.10.

Etäpäivä. Tähän asti ei ole tarvinnut kertaakaan katsoa netistä tai muualta ruokavinkkejä vaan kaikki reseptit joita olen syönyt on tullut ns. luonnollisesti fiilistellen. Helppoa tämä kasvissyönti! Kävin hakemassa kaupassa päivän burgereita varten pullasia ja samalla olin ostamassa hernekeittoa. Onneksi katsoin purkin ainesosalistan. Siellähän oli 'Lihapitoisuus 4%'. Mitä ihmettä?! Ei purkkihernarissa ikinä ole maistunut liha vaan sinne on aina itse tarvinnut lisätä palvikinkkua. Vaikeaa tämä kasvissyönti! Aina joku kampittamassa.

Kaupassa käydessä huomasin hauskan jutun. Käänsin selkäni lihahyllylle, jossa normaalisti vietän ison osan ajasta miettien minkähänlaista ruokaa sitä myöhemmin viikolla haluaisin. En halunnut hylätä kylmää kaveriani kokonaan ja kurkkasin löytyisikö kasvismakkaroita. Ei löytynyt, mutta Tomi Björkin chili-jam raakamakkarat maksoivat 6.5e sijasta 1.3e. Hinnanalennuksen ymmärtää sillä kyseinen tuote on niiiiiiiin mitäänsanomaton että huh. Nappasin hyllyn viimeiset paketit ja pakastan ne johonkin toiseen käyttöön. Ensimmäinen lihaostos tässä kuussa. Jännää.

Tähän asti kauppaan on mennyt hieman alle 200 euroa, mikä lienee suurinpiirtein samaa kulutustasoa mitä sekasyönnilläkin. Ehkä hieman kalliimpaa. Olen huomannut että vegejutut ovat saman hintaisia kuin lihapartnerit, mutta niissä on vähemmän sisältöä. Esim. nyhtökaura on 240g ja jauheliha on 400g. Jalotofu on 300g ja kanan sisäfile on 400g (tofu <> kana ei ole ehkä paras vertaus, mutta edelliseen wokkiruokaani olisin ihan hyvin voinut tofun sijasta laittaa kanaa). En ole ihminen joka juoksee tarjousten ja alimman hinnan perässä varsinkaan ruuan suhteen joten 'Lidlistä saisit enemmän halvemmalla' kommentit ovat tarpeettomia. Kiinnostaa kuitenkin tietää oletteko tekin huomanneet kasvisgrammat suhteessa lihagrammoihin.

Lounaaksi burgereita pakastimen Vegan Butcher - Unbelievabull burgerpihveillä. Oikein hyviä, mutta ei kasvispihvi silti pärjää lihaversiolle. Silti verrattuna aikaisempaan Friends & brgrsin versioon nämä Vegan Butcherin pihvit veivät mennen tullen. Suosittelen kasvioille pakastealtaalla käyntiä ja testausta.

13.10.

Juhlapäivä Suomen Turussa. Juna lähti aamuysiltä ja heti meinasi käydä ohrasesti. Nappasin ravintovaunusta reissumiehen, enkä katsonut mitä siellä on sisällä. Kinkkuahan se oli. Onneksi junamaestro oli mukava ja suostui vaihtamaan kinkkuleivän samanhintaiseen juustoleipään. Huh! Tänään toisaalta on SE päivä kun KÄÄKkejä ei voi välttää.

Väitöstilaisuus oli mielenkiintoinen. Akateeminen rituaali oli hauska, mutta aihepiirin sanasto oli niin kaukana omasta osaamisesta että kaikki meni ohi. Flox-flox-delta-delta jäi kuitenkin hauskana sanapartena muistiin. Karonkassa oli herkullinen rapukeitto ja vähän mitäänsanomaton härkäruoka. Vierustoverin lohifile näytti huomattavasti paremmalle kuin oma härkä. Jos joskus haluaisi tehä tämän lihattoman kuukauden uudestaan, niin ottaisin kyllä kalan ja muut merielukat mukaan kasvisten joukkoon. Kala on hyvää, Liha on pahaa!

Eiköhän tämän kuun KÄÄKit ole tulleet nyt täyteen. Loppukuussa 0 lipsahdusta, erehdystä tai kämmiä. Eikös niin.

14.10.

Viikonloppu. Hotelliaamiaiselle on mahdotonta herätä, joten kävin hotellin viereisessä subissa nappaamassa pötkylän noChicken Teriyakilla. Subityttö sanoi että tuote on ehkä soijasuikaleita. Subissa oli muuten kivasti merkattu vegevaihtoehdot. En ole vakioasiakas, edellinen käyntikerta taisi olla 2010-luvulla, mutta Subi sai kyllä pisteet hyvästä merkkauksesta. Ootteko muuten huomanneet että subeja on ihan mahdotonta syödä sotkematta joka paikkaa. Leipä on aina niin täynnä että täytteet tursuilee ja tippuilee ihan kaikkialle.

Illalla tuli nälkä uudestaan ja halusin käyttää loppuvuoden pizzatilausoptioni. Ostan pizzaa kotiin noin kolme kertaa vuodessa joten edellisillan juhlien jälkeinen laiskuus olkoon tarpeeksi hyvä syy. En oikeastaan tiedä miksi olen tehnyt jonkun keinotekoisen rajoituksen itselleni. Outoa. Tuen ravintoloita kuitenkin joka ikinen toimistopäivä enkä ikinä ota eväitä lounaaksi toimistolle. Pizzatilausrajoitus / kotiinkuljetetun ravintolaruuan rajoitus kuitenkin tuntuu hyvältä joten en aio siitä luopua. Ähäkutti.

Pizzoja tilatessa en jännä juttu voinut ostaa lempipizzojani, joten lähdin soveltamaan. Juustoa tulee nyt kolmea erilaista ja hulluttelin ja tilasin kaksi eri pizzaa ihan vain makukomboja testatakseni. Ensimmäinen pizza oli kana, feta, ananas, jalapeno, currykastike josta pyysin vaihtamaan kanan extra fetaan ja toinen pizza oli feta, mozzarella, vuohenjuusto, pestokastike. Harmittaa vähän ettei esim. salamia tai pekonia voinut valita. Mutta pysytään nyt lujana eilisten KÄÄKkien takia

Margherita on klassikko jolla testaan pizzamestan hyvyys. Känkkypizzamestasta en suostu sellaista ostamaan vaikka napolilaisessa ehkä ottaisin. Mitä kasvispizzoja muita oikein edes on? Herkkusieni-aura-sinappipizzat lentäisi kaaressa roskiin. Mutta sienet ja pahuusjuustot poislukien mitä niihin kasvispizzoihin laitetaan? Nyhtistä en nähnyt enkä oikeastaan muitakaan trendikasviproteiineja.

15.10.

Viikonloppu. Eiliseltä jäi kivasti pizzaa ja illalla söin muutaman leivän. Tähän alkaa tottumaan.

16.10.

Etäpäivä. Pesto on yksi lempparikastikkeistani. Usein tulee mietittyä kaupassa että onkohan himassa pestoa ja sitten napattua purkki tai kaksi. Noh, alla näkyy mitä siitä seuraa. Kun alunperin kyselin mitä leivän päälle kantsisi leikkeleiden sijasta laittaa, pesto tuli hummuksen kanssa usein vastauksena. Syön käytännössä pelkästään ruisleipää enkä tiedä kuinka hyvin pesto sopii tumman leivän kanssa yhteen. Oletan että ei sovi ja pitäisi ostaa jotain vaaleaa leipää. Toisaalta hyllyllä odottelee vielä pari burgerisämpylää ja tortillalättyjä...

17.10.

Etäpäivä. Tacopäivä! Tänään kokeillaan maitoproteiinia eli mifua. Laktoositurbulentikkona kaikki maitomainen epäilyttää ja jää usein syömättä, mutta tarkistin pakkauksesta kahdesti että kyllä, tämä on tuote laktoositon. Pakkauksessa lukee 'käytä kuin kanaa' ja visuaalisesti nämä pappelit ainakin ovat hyvän näköisiä ja kanamaisia suikaleita. Paahdoin miedolla lämmöllä pannulla hetken seesamiöljyssä ja kyllähän ne myös käyttäytyivät kuin kananpalaset. Ottivat kivan pienen kullanruskeuden pintaan. Testasin yhtä palasta sellaisenaan ennen tacomaustamista ja maku oli, sanotaanko kivasti, vähän outo. Purutuntuma oli loistava, mutta maku yltäisi ehkä 1.5/5 suoritukseen enkä aio näitä ostaa uudelleen.

Onneksi tiistai on tacopäivä! Oikeastaan kaikki päivät voisivat olla, mutta tiistai nyt ainakin on. Tacomaustamisella saan mifun perusmaun piiloon ja loppuhärpäkkä tortilloissa vain lisää vahvoja makuja päälle. Omissa tortilloissa on aina useaa rouskuvaa asiaa (kurkku, rapea salaatti, paprika, raaka punasipuli..), jotain tacomaustettua proteiinia ja sekä tacosoossia että hotsoossia. Tällä kertaa hot sauceksi valikoitui omatekemä habanero-mango joka sopi ruokaan täydellisesti.

Ymmärrän kyllä ihmisiä jotka haluavat papuja tai jopa riisiä tortilloihin, mutta omasta mielestäni tortillan kuuluu rouskua suussa raikkaista aineisosista eikä syömiskokemus saa olla muhjuinen. Mifutäyte peittyi 85% syönnin ajasta kunnes tuli tortillan ns. pohja jossa usein on vain vehnätortillaa ja muutama proteiininpala. Toisinsanoen alkutortilla oli 5/5 ja lopputortilla 3/5 niin lopputulos on sitten puoliväli. Veikkaan että tortilla on kuin pizza - kaikilla on omat suosikkitäytteensä ja muiden valitsemia täytteitä katsotaan hieman tuomitsevalla katseella 'no ainakaan mä en joudu syömään tota'.

Tacomaailma on siitä jännä että taco on sama kuin tortilla vaikka usein mielikuvissa ja puhuttaessa taco on se pikkuruisempi ja tortilla sitten se isompi. Tacon kuori on aina nimeltään tortilla ja eri ruokien nimet tulevat lähinnä siitä miten tortillaa käsitellään tai mitä tacon aineeksi laitetaan. Esim. tortillaa paahtamalla tai frittaamalla saadaan taquito tai chalupa ja tortillaa taittamalla pötkyläksi saadaan burrito tai wrap ja tortillaan suikalemaisia vihanneksia tai lihaa lisäämällä saadaan aikaan fajita. Jos joku joskus kysyy söitkö tacoja vai tortilloja voit siis sanoa 'kyllä, söin' sillä tacoa syödessä aina syö tortillaa ja toisinpäin. Tämän jälkeen saat varmaan typeryksen maineen, mutta ehkä se on sen yhden hymähdyksen arvoisen vitsin arvoista.

Olen opiskellut espanjaa tässä muutamia vuosia ja joskus otin selville mitä nuo tacot ja tortillat oikein tarkoittavat. Sanatarkasti taco on tulppa tai kiila (=naisten korkokenkien se korko-osuus), mikä on hieman outo sana, mutta tortilla on hauskempi. Espanjassa on usein tapana tehdä sanasta kuin sanasta diminutiivi eli kohteen pienennys tai helliminen. Diminutiivi on siis esim. kukka->kukkanen tai tyttö->tyttönen. Isoäiti on abuela, mutta hellimismuotoisena eli diminutiivina se on abuelita. Isoäitinen. Tortilla on diminutiivi sanasta torta joka on torttu eli kakku. Tortilla on siis pieni kakku, kakkunen. Burrito taas on vielä hauskempi. Se on diminutiivi sanalle burro eli aasi. Burrito on siis pieni aasi, aasinen. Fajita, joka nykyään lähinnä tarkoittaa kanatäytteistä tortillaa vaikka ennen se tarkoitti että tortillan sisällä on suikalemuotoisia asioita kuten paprikan-, kanan- ja sipulinsuikaleita, taas on diminutiivi sanasta faja eli (lihan)suikale. En tiedä mikä suomenkielinen diminutiivi suikaleelle on mutta öö suikaloinen?

18.10.

Synttäripäivä! Mukavaa saada onnitteluja heti aamusta eri ihmisiltä. Illalla on vielä olutseuran 'Kellarien Aarteet'-olutmaistelu ja olin alkukuusta niin ovela että otin huomisen vielä liukumapäiväksi vähän kuin synttärilahjaksi itselleni. Tästä tulee kiva päivä. Tilasin jo illan maisteluun Puttesista chilipizzan, mutta Jussi tyrmäsi sen isona pettymyksenä ja vaihdoin pizzan vuohenjuusto-munakoisoon. Tuleepa testattua jotain erilaista.

Tein lounaaksi halloumiburgerin vain muutamalla lisäaineksella. Pullan alaosaan meni hummusta ja halloumin päälle laitoin reippaasti pestoa. Tulipa hyvää. Pesto ja halloumi sopii erittäin hyvin keskenään. Hummusta ei maistanut, mutta kai se jonkinlaista pehmeyttä toi burgeriin.

Söin eilen illalla vielä Falleroita. Arvostelu tulee vasta tänään, koska eilinen oli jo täynnä tekstiä ja kuvia: Vaikka kuinka dissasin falafeleja niin päätin silti testata S-marketista löytyneitä falleroita. Makuna oli ilmeisesti paahdettu punajuuri. Nehän olivat tosi hyviä! Yllättävää. Ilmatöhötin ne 200 asteessa viiden minuutin ajan ja dippailin hummukseen - oikeasti hyvän makuisia. Miten nämä nyt eroavat falafelista? En osaa sanoa, mutta reunat paahtuivat kivasti eikä suutuntuma ollut mureneva ja kuiva. Pitää ostaa ehdottomasti vielä toinen setti. Tällä perusteella on kyllä tuote jota voisi ostaa ihan sekasyöjänäkin eineslihapullien sijasta kotiin. Fallerosetissä oli myös omalla parvekkeella kasvatettuja tomaatteja, mozzarellaa ja kalamata oliiveja. Ei valittamista.

Illan olutmaistelussa oli hurjat 18 olutta. Lauri toi Japanista Japanilaisia oluita 8 kappaletta ja ne kaikki olivat melko huonoja. Että kiitos vaan. Puttesin pizza oli ihan ok. Vuohenjuusto maistui ja tomaattikastike oli hyvää. Kaikenkaikkiaan parempi kuin aikaisemmat juustopizzat känkkylästä.

19.10.

Lomapäivä. Kävin isossa omenassa aamiaisella about viiden maissa iltapäivällä ja Döner Harjun vegekebab oli loistava. Iso annos, paljon erilaisia makuja ja kaikki vieläpä todella hyviä. Varsinkin isot pisteet kebabista joka oli erittäin yrttisää. Ompusta tarttui myös mukaan kahdet uudet kengät synttärilahjaksi. Jee.

20.10.

Etäpäivä. Kauppapäivä. Ostin lähikaupasta hyllyn tyhjäksi falleroista (3 kpl). Eilinen Döner Harjun vegekebab oli niin hyvää että olisi tänään halunnut toisen annoksen. Katsoin lähipizzerian (Tokka pizza) valikoimaa ja siellä oli harmillisesti vain falafeleja, joita en halua. Ilmeisesti tuo vegekebab on vain Döner Harjun erikoisuus. Vai onko joku nähnyt vastaavaa muualla?

Kaupassa mietin että mitäs sinne tortillaan haluaisi täytteeksi proteiinipuolelta. Kaapissa on valmiina tofua ja halloumia. Mifut olivat pettymys joten niitä nyt ei ainakaan. Sain ehdotuksen Feta-paputäytteestä mitä tietysti voisi kokeilla, mutta se on hieman vastoin haluani tortillasta jota on kiva pureskella. Alkaako tässä vaiheessa (päivä 20) kasvisvaihtoehdot tympiä?

21.10.

Viikonloppu. Kun nyt eilen tuli tehtyä halloumiburger, niin miksi sitten en testaisi onko ravintolan halloumiburger parempaa kuin kotona tehty. Ei ollut. Oma oli parempi.

Varasin yhdeksälle hengelle pöydän Hookista, joka on tunnettu lähinnä kanansiipi eli wings-ravintolana. Ravintola oli ihan täynnä. En oikein tajua miksi ihmiset pitävät mestasta, mutta joka pöydässä oli asiakkaita ja paikka oli melko iso. Siivet (en testannut) olivat ilmeisesti ihan hyviä, mutta kastikkeet olivat osin pettymys. Tai ainakin tulisuuden kannalta. Kahden chilin 'Buffalo' oli lähinnä hunajaa. Lemon Pepper oli oikein hyvää, mutta ei sitä kyllä kukaan voi tuliseksi kutsua. Peruslistan tulisin 'Suicide' kastike ei ollut yhtä kipakkaa kuin Siipiweikkojen 'Kamikaze', mutta kyllä siitä potkua löytyi.

Hook oli ruokien suhteen sellaista heikkoa-perustasoa. Wingsit olivat kuulemma hyviä, halloumiburger oli vähän meh, mutta ei huono. Ranskalaiset olivat loistavia ja ribsit kuulemma ylikuivia. Mutta paikan suurin heikkous oli miten kauan kaikessa kesti. Olimme paikalla melkein neljä tuntia. Jokaisen ruokalajin tilauksen ja saapumisen välissä oli noin 45 minuuttia odottelua. Ruuat 3/5, palvelun hitaus 1/5 eli sanotaan että kompromissina Hook saa 2/5 'ei enää uudestaan' arvostelun.

Hookin kukkakaalisiivet maksoivat 14,20e. Melko karu hinta. Mukaan tulee kastike & dippi sekä muutama porkkana ja selleritikku, mutta jotenkin yli 10 euroa kukkakaalista on aivan liikaa. Vastaavalla summalla sai noin 12 kanansiipeä. Kukkakaalisiivet jäivät siis maistamatta.

22.10.

Viikonloppu. Ostin kaupasta aiemmin jotain 'kasvispekonia'. Tyhmä nimi, mutta oikein hyvä tuote. Ilmeisesti soijasuikaleita jotka on esikypsennetty ja ne kuuluisi pannulla vain lämmittää ja ehkä maustaa. Ostaisin uudestaan. Samalla testasin vegesalamia eli Santun Vegvurstia. Tekstuuri oli kiva, maku hieman omituinen mutta ihan ok tuote. En kyllä kalliin hinnan takia ostaisi sekasyöntimielessä sitä uudestaan. 250 g taisi maksaa lähes 10 euroa mikä on liikaa.

23.10.

Etäpäivä. Tuli hieman kiire palaverien välissä saada lounasta niin burritojen sijasta lounaaksi vedetäänkin pinaattilettuja. En ole koskaan ollut niiden suurin ystävä, mutta kai niitä voi testata pitkästä aikaa. Pakkauksessa sanotaan että koneen sijasta saan kiittää letuista Seijaa, joten kiitos Seija! Klassisesti noiden lettujen päälle kuuluisi laittaa puolukoita, mutta en omista sellaisia joten kokeilin erilaisia kastikkeita mitä jääkaapista löytyi: Srirachamajoneesi, Mangohabaneromajoneesi, Lime-aiolimajoneesi, Smoky aiolimajoneesi ja chilihummus. Näistä sriracha ja savu-aioli sopivat edes etäisesti pinaatin makuun. Ei ollut kauhean onnistunut kokeilu. Puolet pinaattiletuista vielä syömättä. Mitä suosittelisitte täytteeksi?

24.10.

Etäpäivä. Tänään lähtee Jounin mainostama fetapapumöhnä testiin. Sain kai reseptinkin, mutta sellaisista piittaamatta pistin paketin fetaa ja paketin huuhdeltuja kidneypapuja lautaselle ja muussasin ne haarukalla möhnäksi. Maustoin vielä hieman pippurilla. Tein aluksi käärityn tortillan ja sen jälkeen tein ohjeiden mukaisesti quesadillan eli pannulla kevyessä öljyssä paahdetun tacon.

Feta oli hieman liian vahva ja läpitunkeva maku tacoon. Perustortilla myöskään ei juuri rouskunut joten ei ehkä ollut lempparini. Quesadilloja en ole aikaisemmin tehnyt ja tämä on jännä tapa saada kuoresta hieman rapea. Mukava syötävä, mutta feta puski taas liikaa läpi. Kuten pizzoissa kaikilla on lempparinsa, mutta tästä ei tullut omaani. Voisin kyllä kokeilla quesadillan tekemistä joskus myöhemminkin eri täytteillä tai koittaa kopioida Taco Bellin ainoa hyvä keksintö: se kummallinen supreme crunchwrap.

Eipä sillä. Kivahan näitä on kokeilla. Testasin myös paputöhnää pinaattilettujen välissä ja maku oli vähemmän yllättävästi fetan dominoima.

Illalla piti vielä syödä jotain. Näköjään 2 burritoa ei pidä nälkää. Nappasin jogurttia pähkinöillä ja kiivillä sekä pari leipää. Leikkeleet ovat taas loppu eli pitää suunnistaa ensi kerralla lähikaupan sijasta seuraavaksi lähimpään.

25.10.

Etäpäivä. Piti lounaalla käydä postissa ja kaupassa ostamassa leikkeleitä leivän päälle kauemmasta kaupasta niin miksei siinä samalla sitten söisi lähiaasiamättölässä 13.90e. Kaupasta tarttui mukaan savuista tofua, 'kalapuikkoja' ja pepperonia. Jännää! Odotan varsinkin tofuhernaria. Huomennahan on hernaripäivä.

Fukun tarjonta oli ihan siedettävällä tasolla, mutta valitettavasti ruoka ei ollut yhtä hyvää kuin aiemmin Konnichiwassa. Arvostelen tässä nyt erilaisillä äännähdyksillä kasvissushit: Avokadonigiri - hmmh, Merileväruukku - njooh, Kurkkumaki - blääääh, Munatamago - onkstäämakeetayöäähhyi, Fritaaratut tofunigirit - nojaah. Ette kuule vegaanit tiijä mitä menetätte sushien kalavaihtoehdoissa. Kaikki kasvissudet on joko heikkoja tai mitäänsanomattomia.

Mikä siinä muuten on että aasiabuffeteissa jos löytyy lämpimiä kasviksia niin niihin on pakko survoa valkosipulia reilut määrät. En ole vielä mistään aasiabuffasta löytänyt esim. parsakaalia jossa ei olisi täynnä valkosipulinhippuja. A) Onko pakko aina, B) miksi? Ehkä tämä on oma ärsytyskohteeni, kun jollain muulla se saattaa olla että miksi sitä chiliä pitää aina laittaa. First world problems.

Ootteko koskaan nähneet tuollaista äyriäisvenettä. Aika jännä. Diggasin vaikka jouduin skippaamaan.

26.10.

Etäpäivä. Hernaripäivä! Tänään tehdään klassikoista klassikoin. Perinteinen hernekeitto. Allaolevan kuvan ainekset luovat mainion hernarin. Itse hernekeitto tehdään luonnollisesti purkkijalostajasta... eikun hetkinen siinähän oli 4% lihaa. Mitäs tämä luomu kasvishernekeitto oikein on. No vetisemmältä se maistui, mutta kerrankin kasvisruoka oli halvempaa. Tällä kertaa tosin taisi johtua Jalostaja vs Kotimaista merkin hinnoittelusta. Nopea vilkaisu S-marketin sivuille paljastaa että Jalostajan kasvishernaripurkki on 50 senttiä kalliimpaa, koska tietysti se on.

Noh, muihin ainesosiin. Sipuli ja sinappi kuuluvat hernekeittoon. Jotkut laittavat jälkikäteen päälle, jotkut sekoittavat suoraan keittoon. Itse kuulun jälkimmäisiin, sillä haluan hernarin päällä olevan jotain muuta 'syötävää' ja se on usein ollut palvikinkkua tai halloumia. Onneksi työkaverini opetti tuon halloumi-kikan. Aivan mahtava kombo. Ja mahtavuudesta puheenollen eikai kukaan nyt syö hernaria ilman jotain chiliä (ks. edellisen päivän postaus) ja limeä. Ehdottomasti kuuluvat joukkoon. Palvikinkun vaihdoin savutofuun.

Olen tehnyt tämän reseptin hernekeittoa suurinpiirtein kymmenisen vuotta joten perinteestä siis on kyse. Tai no en kyllä ole tuota reseptiä perinyt mistään, mutta torstaisin hernekeiton syöminen on perinteikästä joten kyseessä on perinteinen hernekeitto. Halloumi tuli pari vuotta sitten mukaan enkä aio sitä enää vaihtaa pois, sillä se on erittäin kiva lisuke aivan kuten krutonkikin olisi. Puhuin samalla työpuhelua ja halloumi harmillisesti hieman kärähti joltain puolilta. Makua se ei kyllä haitannut. Harmillisesti savutofu ei juuri maistunut tai tuonut extrahyvyyttä ruokaan. En osta sitä uudestaan.

27.10.

Toimistopäivä. Ehtona päivän lounaalle oli ei-sushi ja vaihtoehdoiksi jäivät pienen keskustelun jälkeen bulevardin Levant (jossa ilmeisesti nykyään on lounaalla myös buffet) ja bulevardin Lie Mi (koska kampin yläkerta on aina täynnä ja sinne on ihan turha kuudella hengellä mennä). Liemeen päädyttiin. Ai hitsi että shanghaitaco on niin hyvää ja liemen salaattipöytä on kyllä 5/5. Se ei ehkä kuvassa näytä siltä kun teen aina valtavan keon että saisin jokaista salaattia edes vähäsen, mutta maut ovat timanttia ja Helsingistä ei parempaa salaattibuffettiä löydy. Täydet pisteet.

Otin shanghaitacon tofulla joka oli pieni pettymys. Tai siis tofu oli pettymys. Se oli friteerattu ja mukavan rapea, mutta tofu itsessään oli mauton. Tästä rokotan 0.5 pistettä eli ei tullut täyttä vitosta. Liemessä on melkein aina kyllä järjettömän hyvää ruokaa. Pho on hyvää vaikka sitä ei lihattomana saakkaan. Keltainen curry on hyvää ja nuudelit loistavia.

28.10.

Viikonloppu. Himotti kauheasti aikaisempi Döner Harjun vegekebab. Se oli vaan niin hyvää. Joten wolttasin kotiin yhden. En yleensä tilaa kotiin muuta ruokaa kuin pizzaa ja tämä kerta taas muistutti miksi. Ruoka kuuluu syödä lämpöisenä ja välittömästi valmistamisen jälkeen. Kotiin kannettu ruoka ehtii muhjuuntua ja viileentyä. Paikanpäällä syödyt ranskalaiset olivat loistavia, nyt ne olivat lähinnä pahaa mieltä tuottavia lötköjä pötköjä. Yksikään ranu ei ollut rapea. Kebab oli myös ehtinyt kylmetä ja oli koko ruoka oli huono kokemus. Ei olisi pitänyt tilata.

29.10.

Viikonloppu. Tofun paistaminen on oikeastaan aika hauskaa. Jos tofun puristaa kuivaksi vedestä ja kuutioi kivasti niin kuutioiden kääntely niin että jokainen kuution reuna saa pienen kultaisen pinnan on tyydyttävää. Tofu muutenkin on kiva veijari. Se on tarpeeksi pliisun makuista sellaisenaan että mikä tahansa mauste maistuu tofun pinnalla. Tällä kertaa pistin chilisoossia (tuskin tässä vaiheessa yllätys) ja valkosipulia. Pesusienitofut toisaalta voi heittää roskiin. Miksi ostaa mitään muuta kuin Jalotofua.

Lihaton lokakuu -haaste alkaa lähestyä loppuaan. Vielä kaksi päivää jäljellä tämän jälkeen. Kivuttomasti meni ja vain neljällä KÄÄKillä (sormet ristiin nyt) ja KÄÄKeistä kaikki olivat etukäteen tiedossa. Ainoa melkein vahinko kävi junassa ja senkin sai ratkaistua ilman sortumista. Kirjoitan vielä pitkät pätkät mitä tästä kaikesta jäi käteen, mutta katsotaan se sitten kun kuukausi on kunnialla käyty loppuun.

Diggaan pakastetuista uunijuureksista. Paahdettuna kiertoilmauunissa ne ovat samaan aikaan osittain rapeita ja osa hieman muhjuisia jolloin ne eivät tarvitse esim. kastiketta. Tein pari kertaa uunijuurekset ilmatöhöttimessä, mutta niistä tulee hieman liian kuivia silloin. Rapeita, mutta kuivia. Ostan aina vain Finduksen 'Yrttiset uunijuurekset' pakastetta, sillä siinä on mukana muitakin juureksia kuin perunaa. Kun löytää hyvän tuotteen siitä kantsii pitää kiinni. Tofun lisäksi laitoin viereen loput coleslawista ja maustoin sen limepippurilla. Toisin kuin uunijuuresten kanssa en ole vielä löytänyt hyvää coleslawta kaupasta.

30.10.

Toimistopäivä. Toimiston aamiaisella ei ollut edes lähelläkään että oisin laittanut kinkkua leivän päälle. Jotenkin jo tottunut skippaamaan. Onhan tätä nyt 30 päivää harjoiteltu niin ei ihmekään. Juteltiin lounaalla lisää tofusta ja kaikki tuntuvat pitävän kiinteästä tofusta enemmän. Miksi sitä pesusientä sitten käytetään tai myydään? Onko se jotenkin halvempaa vai mikä lie syynä.

Käytiin lounaalla Kampin alakerran Thai Orchidissa - tai siis siinä raflassa joka oli ennen Thai Orchid ja nyt nimeltään joku aivan ihme Kha Gaeng Thai Street Food. Hälyinen ja ahdas, mutta edullinen mesta. Lounasannos 10.90e. Olimme mukavasti ihan keittiön vieressä joten varpaanvälien hajuinen kalakastike tunki alusta asti sieraimiin. Muuten ihan jees mesta.

Thaikkumestoissa on usein ongelma se ettei muista mikä 'se hyvä ruoka' oli nimeltään. Tämän päivän Pad Ga Prao ei sano minulle mitään. Pad Thai on hyvää nuudeliruokaa pähkinöillä, Tom Yum / Tom Yam keitto on hyvää sekä tulista ja nimi taitaa viitata keiton maustamiseen eikä siihen että siinä on katkarapuja, mutta mikäs se nuudelisafka olikaan jossa on makeaa osterikastiketta tai mitäs ne Panang tai Satay sanat nyt tarkoittikaan. Eipä sillä että kaikki olisi aina pakko kääntää, mutta hittoako noista nyt ottaa selvää kun käy vain kerran pari kuussa thaikkuilemassa.

Menin Googlen translateen ja koitin kääntää Kha Gaeng ja Pad Ga Pra -sanat suomeksi tai englanniksi. Eipä muuten käänny tuollaisesta translitteroidusta sanasta joten mysteeriksi jäi.

Kotiin tullessa iski nälkä. Kasvikset ja riisi eivät pitäneet kylläisyyttä ihan koko päivää joten nappasin kotimatkalla salaattipisteestä salaatin. Taisi muuten olla kuukauden ensimmäinen (ja ainoa) oikea salaatti. En laske ravintolabuffettien salaattipöytiä tähän mukaan sillä söin samalla aina jotain muutakin. Jännää. Kasvissyönti usein liitetään salaattiin, mutta tosiaan vain yhden salaatin syönyt koko kuukauden aikana.

31.10.

Etäpäivä. Haasteen viimeinen päivä. Jee! Hauskaa on ollut testailla uusia makuja ja uusia ruokia. Ainoa mitä vähän oli ikävä oli kalaa, koska sushi ilman kalaa on täysin turhaa. Kirjoitan vielä pidemmät lässytykset kun homma on vedetty ihan virallisesti läpi eli marraskuun puolella.

Ensimmäisenä päivänä koin ehkä kahdeksan sekuntia paniikkia kun mietin mitä kasvisruokareseptejä tiedän. Kirjoitin nämä ylös: lobio, tofu-wokki, halloumisalaatti, hernekeitto ilman kinkkua, vönerlastut + pasta. Sen jälkeen sanoin vain ääneen ääh ja mietin että tehdään tämä niinkuin normaalistikin eli ilman sen kummempia suunnitelmia. Katsotaan mitä tapahtuu ja nautitaan matkasta. Loppujen lopuksi en katsonut tuota listaa toistamiseen, mutta näköjään tuli tehtyä kaikki paitsi halloumisalaatti ja lobio. Tuon jälkimmäisen voin tänään korjata ja tehdä lobiota eli georgialaista papupataa.

Rakastan Georgialaista ruokaa. Khinkalit, chashashulit, hatsapurit, ajapsandalit ja lobiot kuuluvat mieliruokiini. Ne ovat erittäin mausteisia, mutta eivät tulisella tavalla. Tai no hatsapuri nyt on vain juustoleipä. Harmi että Haukilahden paras ravintola, Georgialainen Rioni, muutti pois. Siellä tuli käytyä todella usein.

Lobioon kuuluu olennaisena osana pavut ja georgialaiset mausteet. Sarviapilan siemeniä on haastava löytää kaupasta, mutta Raumalainen maustetukku niitä minulle möi muutaman pussin. Muut olennaiset maut ovat korianterin siemenet, korianteri ja valkosipuli. Yleensä joukkoon laitetaan myös saksanpähkinöitä tuomaan hieman tekstuuria ja ravintoarvoja. Tässä ystäväni Jussin mainio resepti jos tekee mieli kokeilla itse.

Paahdoin pannulla vielä muutaman tankoparsan sekä laitoin mukaan lisukkeeksi pari paahdettua leipää jolla papua on kiva kaivella.

ps. Ostin itselleni illaksi palkinnon. En mitään pihviä tai vastaavaa vaan hyvän oluen ja salmiakkikarkkeja. Hyvin meni! Alle viidellä KÄÄKillä selvittiin. Ehkä ensi vuonna vielä vähemmällä.

1.11.

Yö. klo 00:01. Jippii! Lihaton Lokakuu -haaste on suoritettu.

Loppusanat

Lihaton on siis saatu nyt päätökseen ja on loppusanojen vuoro. Mitä tästä nyt jäi sitten käteen? Teen itselleni leikkimielisen haastettelun ja lopuksi suosittelen muutamia tuotteita joista pidin. Kiitos teille kaikille jotka tätä blogia lukivat ja varsinkin teille, jotka kommentoivat. Toivottavasti tästä oli myös jollekin muulle kuin itselleni iloa ja tätä bloginrumilusta saa kyllä vapaasti jakaa muille kavereille, jos siltä tuntuu.

Aiotko jatkaa kasvissyöjänä?

Tavoitteenani ei ollut siirtyä kasvissyöntiin vaan testata mitä käy jos niin tekee ja löytää uusia ruokia. Nimenomaan niitä mitä muuten ei vilkaisikaan. Tavoitteena oli mennä epämukavuusalueelle ja murtaa omia ennakkoluuloja. Joten ei, en aio jatkaa puhtaasti kasvissyöjänä. Tai no jatkan kunnes jääkaapista loppuvat kasvisruuat. Niitä on aika paljon vielä.

Menisikö vielä loppuvuosi haasteena?

Nyt tuntuu siltä että menisi, mutta haluaisin muuttaa sääntöjä niin että kala olisi mukana. Ikävä hyvää sushia ja lohta ylipäätään. Juttelin tämän blogin aikana usealle vegaanille ja kasvissyöjälle ja muutamalle itseään kasvissyöjäksi kutsuvalle jotka kuitenkin sanoivat syövänsä kalaa. Ilmeisesti kala on vähemmän paheksuttava liha kuin punainen liha tai siipikarjan liha. Omissa mielikuvissa asia menee kyllä juuri näin, mutta kyllä se sekasyöntiä silti on. Kivempi tietysti sanoa syövänsä kasviksia ja vähän kalaa ja tehdä pesäeroa päivittäin pekonissa kylpeviin. Ehkä oma tavoite joskus on päästä tuohon samaan kasvis&kala-ruokavalioon? Kukaties.

No mikä hyöty tästä nyt sitten oli jos kuitenkin palaat sekasyöjäksi?

Olen usein halunnut syödä yhden päivän viikossa vain kasvisruokaa, mutta se on todella usein tössännyt siihen että päivän lounaan jälkeen on nälkä ja kotiin tullessa jääkaapissa on ollut vain lihatuotteita naposteltavaksi / leivän päälle. Tällä haasteella opin uusia tuotteita ja makuja noita tilanteita varten.

Tavoitteena olisi etten miettisi onko joku tuote lihaa vai kasvista vaan ainoastaan onko se hyvänmakuista (ja vähemmässä osin onko se terveellistä). Haluan ostopäätöstä kaupassa tehdessä tiedostaa kasvis/liha-valinnan ja ruokaa tehdessä ja syödessä unohtaa täysin mistä se on tullut ja keskittyä vain hyvään makuun. Kaupassa ollessa siis voisi tarkoituksella ostaa hieman enemmän kasvispohjaisia ruokia.

Olisi mahtavaa hätkähtää huomioon että olen huomaamattani syönyt kolme päivää kasvisruokaa ilman että olen tehnyt minkäänlaista tietoista päätöstä tehdä niin. Se olisi vain tapahtunut, koska rutiinit ja jääkaapin runsaat vaihtoehdot ovat sen sallineet.

Mitä väliä jollain kasvissyönnillä oikein on?

Sen enempää virtue signaloimatta tai moraaliposeeraamatta elukoiden lihan syönti nykymallilla nyt vaan ei ole kestävää kulutusta. Tämä lienee kaikille selvää. Vegaanit ja kasvissyöjät edelläkävijöinä ovat jo vuosia näyttäneet mallia vaihtoehtoisesta ruokavaliosta. Jotkut ärsyttävästi tuputtamalla ja jotkut fiksusti vaihtoehtoja esittelemällä ja niitä vaatimalla. En nyt lähde tähän mitään hiilijalanjälkiä kaukomaiden papaijoista ja mangoista vastaan lähialueen pihvikarja vertailemaan, koska en ole niistä tarpeeksi tietoinen, mutta oma käsitykseni on että saan omaa hiilijalanjälkeäni pienennettyä parhaiten lomalentoja ja punaisen lihan syöntiä vähentämällä.

Lihattoman lokakuun kaltaiset 'sosiaalisesti hyväksyttävät' haasteet auttavat meitä sekasyöjiä löytämään vaihtoehtoja ja tämä on sekä kiva että mukava tapa muokata omia tottumuksia, asenteita ja ennakkokäsityksiä.

Mikä oli paras ruoka haasteen aikana?

Kyllä se taisi olla Döner Harjun Vegekebab. Hurjan hyvä ruoka. Älkää toisaalta tilatko sitä kotiin. Kuvista näkyy miksi. En olisi koskaan ostanut vegekebabia ilman tätä haastetta. En ole suurin kebabin fani muutenkaan ja syön kebua ehkä kolme neljä kertaa vuodessa.

Kakkosena tulee Lie Men Shanghai taco. Olen syönyt kyseisiä tacoja varmaan kolmisenkymmentä kertaa joten uutuus tuo ei ollut. Oikeastaan taco on parempaa kalalla & kanalla kuin tofulla, mutta proteiini ei vaikuta makuun kovin paljoa vaan ainoastaan tekstuuriin.

Kotona tehdyistä ruuista parhaimmaksi näin jälkikäteen mietittynä taisi nousta Pesto-Halloumiburgeri tai Tofu-wokki. Halloumiburgereita tulen satavarmasti tekemään jatkossakin ja tofukin (huom. vain Jalotofu) tulee jäämään jääkaapin vakio-kamaksi.

Mikä oli suurin pettymys? Mikä ärsytti eniten?

Ravintoloiden tapa merkata kasvisruuat oli yllättävän ärsyttävää. Taisin eniten koko blogin aikana valittaa juuri tuosta. Iso osa ärsytyksestä johtui ehdottomasti siitä etten ole aiemmin joutunut merkintöjä allergioiden tai muiden pelossa tutkimaan. Nyt kun joutui, joidenkin ravintoloiden välinpitämättömyys otti välillä pollaan. En ymmärrä miten vegaanit tai gluteiinivammaiset jaksavat.

Suurin pettymys taisi olla falafelit. Ne jauhoiset pappelit vaan eivät olleet mieleen. Kaikki voima niille jotka falafeleistä tykkäävät, mutta itse jätän ne viimeisten vaihtoehtojen joukkoon tästä lähtien. Fallerot menivät kaupaksi, koska ne eivät maistuneet tai tuntuneet falafeleille.

Jos pitäisi valita, minkä lihan jättäisit pois ruokavaliosta loppuelämäksi?

Tämä on helppo. Ensimmäisenä boikottiin lähtisi porsaanliha. Seuraavana luultavasti nauta ja sitten pitkin kynsin hampain lähtisi kana ja viimeisenä kala. Muutamat kasvisproteiinit muistuttivat kanaa tarpeeksi, mutta se on kaupasta useiten ostamani liha. Jännästi tosin en käytännössä ikinä tilaa ravintolasta kanaa tai ota buffetista sitä. Osaan tehdä kotona niin mehukasta kanaa että pelkkä ajatus kuivasta kanasta ravintolan noutopöydässä puistattaa. Kalasta pidän ja sitä on hyvin vaikea korvata kasviksillä, mutta hinnan takia tulee ostettua harvemmin.

Mitä söit tänään kun haaste loppui?

Kasvisruokaa maailmankansalaisena. Tein uudestaan japanilaista currya johon laitoin suomalaisia porkkanoita ja espanjalaisia oliiveja. Söin curryn riisin sijasta italialaisen pastan kera. Lasissa oli jenkkiläistä vaniljakokista. Melkoinen makumatka.

Tuleeko joulupöytään kinkku?

Ei tule. Minulla on hyvä idea :)

Suosituksia

Haasteen aikana tuli vastaan useita hyviä tuotteita. Poimin niistä joitakin tähän jos ne vaikka sattuisivat kiinnostamaan. Nämä jäävät vakioruuiksi - sen verran mainioita olivat.

ps. Tässä vielä kuva kasvisruuista jotka jäivät yli haasteen lopuksi. Näistä riittäisi vielä viikoksi ruokaa helposti. Poikkeuksellisesti tämä on kuva joka klikkaamalla suurenee jos haluat zoomata.

Fallerot

S-marketin Fallerot olivat tosi hyviä. Parhaimpia niistä tulee kun niitä paahtaa joko ilmatöhöttimessä, kiertoilmauunissa tai pannulla. Ehkä mikrokin toimii, mutta en testannut.

Nyhtökaura

Nyhtökaura vs Härkis. Jotenkin en lämpeä härkikselle laisinkaan, mutta nyhtökaura on herkullista. Salaisuus nyhtökauran käytössä on ettei sitä pidä päästää kostumaan kuin vasta sillon kun sitä alkaa syömään. Jos yrittää tehdä esimerkiksi jauhelihakastikkeen kaltaista kastiketta, nyhtökaura pidetään erossa kastikkseesta siihen pisteeseen saakka kun kastike kaadetaan tarjoilulautaselle. Nyhtis ja härkis eivät pidä kosteudesta ja muuttuvat tylsäksi muhjuksi hauduttaessa. Nyhtökauran maustaminen onnistuu kun laittaa pannulle pienen määrän vettä ja halutut mausteet ja tekee maustehäsmäkästä sitten tahnamaista ja nopeasti pyöräyttää nyhtikset tahnassa sen sijaan että liottaisi niitä siinä

Vöner

Tämä lienee parasta seitania mitä on. Erittäin helppo käyttää ja mukava syödä. Curry ei tarvitse muita mausteita, mutta originaalin voi nyhtismäisesti 'maustetahnoittaa'.

Jalotofu

Jos oma kokemus tofusta on plääh tai pahempi, niin Jalotofu saattaa pelastaa tofun maineen. Purista tofusta talouspaperin avulla vedet pois ja kokeile tehdä tofu kuutioiksi ja paahda se miedolla lämmöllä pannulla. Lisäohjeita 10.10. tai 29.10. osioissa. Jalotofua löytyy myös valmiiksi maustettuna.

Roast Biif ja Pepperoni

Nämä mielenkiintoiset vehnäpohjaiset leikkeleet olivat omaan makuun leivän päälle loistavia. Pepperoni on hyvin kaukana normaalista pepperonista, mutta on silti hyvin mausteinen ja kiva tuote.

Kasvispekoni

K-kaupoista löytyviä yllättävän mainioita soijasuikaleita. Näitä oli kiva syödä. Sopivat varmasti aika moneen ruokaan kuten pastan tai riisin kanssa. En kyllä tiedä mistä ihmeen pekonista puhutaan, mutta hyviä joka tapauksessa.