Lihaton lokakuu 2024 blogi

Taustaa

Lihaton lokakuu vol. 2: Tofun paluu! Jippii ja taas mennään. Viime vuoden blogin voi lukea täältä. Haastoin mukaan tänä vuonna Jessen, jonka blogia voit seurata täältä.

Viime vuonna haaste tuli vähän puskista ja en miettinyt asiaa sen kummemmin. Tänä vuonna tavoitteena on ainakin nämä allaolevat.

Tavoitteena ei ole kääntyä kasvisruokailijaksi vaan monipuolistaa omaa ruokavalikoimaa niin ettei kaupassa ollessa aina mieti minkä lihan sitä seuraavalle päivälle ostaisi. Viime vuoden tuloksena oli että yllättävän usein mukaan tarttui myös suhteellisen pitkään säilyviä kasvistuotteita kuten tofua, vöneriä tai nyhtökauraa.

Allaolevissa kuvissa näkyvät tuotteet ovat päätyneet useasti vuoden aikana jääkaappiin ja lautaselle. Olin näköjään ostanut jalotofua, nyhtökauraa ja vöneriä syyskuun alussa. Roast biif ja fallerot kävin ostamassa syyskuun viimeisenä päivänä. Nämä viisi tuotetta lienevät viime vuoden parhaat löydöt. Toivottavasti tänä vuonna löytyy yhtä monta uutta mieluista ruokaa. Taisin syödä falleroita viime lihattoman jälkeen vähän liikaa sillä kyllästyin niihin ja alkuvuodesta en tainnut ostaa kertaakaan. Muita on kyllä tullut ostettua tasaisesti joka kuukausi.

2023 saldoa

Viime vuonna taisi tulla neljä *KÄÄK* tapausta, eli söin joko tahallaan tai vahingossa liharuokaa. Tänä vuonna koitetaan pitää nollassa. Yhden päivän kuitenkin olen jo etukäteen antanut itselleni anteeksi: 18.10. on 40-vuotissynttäri ja 19.10. juhlat. Synttärinä saan syödä mitä haluan, mutta viime vuonna halusin syödä halloumiburgerin.. joka oli kyllä aika kehno. Saas nähdä mitä tänä vuonna.

1.10.

Tiistai ja ensimmäinen haastepäivä. Kävin eilen kaupassa ja olin iloinen että yksi viime vuoden tavoitteista piti. Kasvisruoka, varsinkin proteiinit, on tullut jäädäkseen ruokavalioon. Jääkaapissa oli kolmea eri kasvisproteiinia: tofua, nyhtökauraa ja vöneriä. Pidän kaapissa usein backuppina ainakin osaa noista, sillä niiden käyttöpäivämäärät ovat usein viikkoja vrt raa'an lihan muutamaan päivään.

Kauhukseni huomasin että tuorepastassani eli Coopin tortelloneissa oli prosciuttoa täytteenä. Eihän tämä kelpaa laisinkaan. Kääkki vältettiin lahjoittamalla pastat äidille ja uuden kauppareissun jälkeen omistan juusto-, pinaatti- & tomaattitäytteisiä nyyttejä. Samalla kauppareissulla tarkistin ja voin ilokseni todeta että lähi-smarket oli tuplannut kasvis-leikkeletarjontansa! Kaksi eri vaihtoehtoa on tuplasti enemmän kuin yksi vaihtoehto. Uusi tulokas oli tuo ylläolevan kuvan Roast biif joten sitä ei enää tarvitse hakea k-kaupoista. Jee.

Päivän ruuaksi piti tulla eineksiä. En ikinä osta einesruokia vaan mieluummin teen ja maustan itse ruokani. Se on kivempaa niin. Ajattelin että ehkä kasviseinekset ovat joku uusi aarre, jonka voin avata ja löytää suunnattomia herkkuja. Eineishyllyllä tuli eteen pettymys. Ehkä tuon lähi-äässin vika ettei kasvisruokaa mene, mutta valikoima oli suppea: Kreikkalaista salaattia, juustosalaattia ja 10.90e vuohenjuustolasagne. EI. KÄY. PÄINSÄ.

Etäpäivän ruuaksi lopulta tuli Couscousia, minttusalsaa ja Fava-palaa. Ilmeisesti MUUn Favapala on fermentoitua härkäpapua. Harmaa klöntti ei nyt raakana ainakaan aiheuta mitään ilonkiljaisuja, mutta ehkä se maku sitten. Paketissa suositellaan lisäämään kastikkeeseen vasta lopussa eli ilmeisesti tuote muhjuuntuu herkästi.

Favapalat jäävät kertaostokseksi. Todella turha tuote. Näissä ei ole minkäänlaista purutuntumaa vaan lähinnä tuntuisi siltä kuin söisi jauhopalloja. Blääh. Noh sen takia näitä ostetaan että jatkossa tiedetään. Mifut olivat viime vuonna kertaostos myös. Varoitus nesteeseen lisäämisestä muuten oli aivan validi. Pappelit muhjuuntuivat sekunnissa kun kaadoin pannulle puoli desiä vettä jotta saisin gyros-mausteet tahnaksi ja kiinni palojen pintaan. Couscous ja sen sekaan heitetyt aurinkokuivatut tomaattipalasattumat olivat erittäin hyviä ja minttusalsa kelpasi myös.

Mikä siinä muuten on että kasvisproteiinit pitää pakata vakuumiin mahdollisimman ällöttäväksi klöntiksi?? Arvuutelkaa allaolevasta kuvasta mikä on: Vöner, Favapala, Härkis ja Nyhtökaura. Ei ole mikään ihme että epäileväisemmät ihmiset jättävät edellä mainitut kasvisproteiinit hyllyllä sillä paketin sisältöä katsomalla ei tule kyllä ainakaan fiilis 'saisinpa tuota'

2.10.

Ensimmäinen haastepäivä meni mainiosti ja kivasti Jessekin blogasi omastaan. Sain muutaman kommentin ja tästä eteenpäin kirjoitan kasviproteiineista enkä kasvisproteiineista. Aikaisemmin mainittuja sanoja en tietysti aio korjata, hähä. Myöskin tuli huomautus kasviproteiinien ulkonäköön että ei se kaupan hyllyn kanasuikale ole myöskään mitenkään erityisemmän herkullisen näköinen mistä olen ihan samaa mieltä. Erimielisyyttä tuli siitä onko jauheliha rumaa vai ei - jokainen voi olla siitä väärää mieltä ihan vapaasti.

Keräsin itselleni epämääräisen listan ideoita ruokiin, mikäli tuntuu siltä että ideat loppuisivat. Eivät ne koskaan oikeasti lopu, mielikuvitusta keittiön puolella minulla riittää, mutta onpahan nyt kuitenkin lista. Jääkaapista löytyi kaksi pussia räleikön läpi mennyttä mozzarellajuustoa, jota oli tarkoitus käyttää syyskuussa pizzoihin sekä nyhtökaurapaketti jonka parasta ennen taisi mennä jo. Ajattelin tehdä nyhtökaurapizzan, mutta sitten mietin että käytetäänpäs sitä äsken mainittua listaa. Mihin sopii juusto & nyhtökaura? Vaihtoehdot ovat pizza, lasagne, makaronilaatikko ja NACHOT. Voittaja oli selvä. Meksikonmaan kolmiot uuniin ja kikkailua perään. Harmi että käytin eilen kaiken salsan - taidan käydä nappaamassa uuden kaupasta.

"Miten nachopelti sitten tehdään?" kuulen en-kenenkään kysyvän. Helppoa totean ääneen yksinäni. Jekku on pitää maissilastut erossa kaikesta kosteasta tai uhrata muutama lastu pellin tai vuoan pohjalle imemään sitä. Nyhtökaura itsessään ei ole yhtä kosteaa kuin esim. jauheliha olisi, joten sen kanssa ei tarvitse varoa. Juustokastikekin lähinnä löhmettyy nachojen ja kaurapapanoiden pintaan joten jos maltan olla kaatamatta salsaa uunivuokaan kaiken pitäisi olla rapeaa ja käsinsyötävää ilman sotkua. Tällä kertaa juustokastikkeen korvaa kuitenkin raastettu juusto. Kuten tästä itsevarmasta reseptistä voitte päätellä, olen nachojen suurkuluttaja. Teinhän niitä viime kerran vuosi pari ennen covidin alkua joten kokemusta löytyy. Mukavasti viikonloppuna kylässä käynyt ystävä jätti minulle pussin puoliksi syötyjä nachoja. Ei nämä niitä mielyttäviä Santa Marian pyöreitä versioita ole mutta meneepä käyttöön. 225 asteisessa uunissa 6min pelkiltään ja 6 min keskelle kaadetun nyhtökaura-juustosetin kanssa. Ideana on paahtaa nachot alkuun ja sen jälkeen saada täytteistä mahdollisimman täydellisiä ilman esim. juuston palamista tai ruskettumista

Stop! Otetaanpas komento hieman takaisin. Nämä lidlin mitkälie tortillasipsit epäonnistuivat uunissa. Jo 4 min kohdalla uunista alkoi tulla hieman omituinen haju ja lopulta lastut olivat ihan tummia ja palaneita. Ilmeisesti pinnalla ollut juustoinen maustehässäkkä paloi. Heitin epäonniset nachot roskiin ja kävin ostamassa kaupassa maustamattomia nachoja. Noh ainakin tietää että noita pintamaustettuja ei kannata käyttää kuin dippailuun. Tein tieteellisen testin ja pidin uusia maustamattomia nachoja saman ajan samassa lämpötilassa uunissa.

Sama aika uunissa ja sama lämpötila - huomaatko mitään eroa?

Uusilla nachoilla homma pelitti. Pidin nachoja pelkiltään uunissa 6 minuuttia jotta ne paahtuisivat ja kuivuisivat hieman. Tämän jälkeen kippasin keskelle juusto-nyhtökaura-jalapeno hässäkän ja valvoin uunia ettei palamisongelmaa kävisi uudestaan. Täysin turhaa. Trust the process. Kuusi minuuttia myöhemmin eli 12 minuuttia alusta laskettuna minulla oli pellillinen nachoja! Parasta kaikessa oli että jokainen lastu oli rapea, juusto oli mukavan rasvainen ja pehmeän venyvä sekä nyhtökaura ei ollut liian paahtunut vaan vielä hieman jopa kostea. Täydellinen lopputulos katastrofaalisen alun jälkeen.

3.10.

Tuorepasta ei ole kasvisruokaa?! Mitäs hittoa. Ainesluettelossa lukee selkeästi kanamuna. Muistelen että tee-se-itse pastoissa on aina resepteissä kananmunaa. Kurkkasin kahta Rummo-merkkistä kuivapastaa mitä kaapista löytyi ja niissä oli aineksina vain durumvehnä. Krääääh. Onko tämä nyt taas tälläinen että pitäisi etukäteen tietää onko vaiko ei ole. Onko lemppariaasiaraflani nuudeleissa kananmunaa? Onko sushibuffan nuudeleissa tai dumplingtaikinassa kananmunaa? Mistä näitä tietää ja kuka kertoo. Pakko tehdä päätös että kananmuna on kasvis jos sitä on käytetty ainesosana. Tarkoitus on monipuolistaa ruokavaliota, ei supistaa sitä.

Kananmunakriisistä toivuttua tein lounaaksi tofua, pastaa ja tomaattipohjaista kastiketta. Paahdoin jalotofua keskilämmöllä kunnes se oli rapeaa joka puolelta. Kastike lähti vähän käsistä kun yhdistin pizzakastikkeeksi tarkoitetun tomaattikastikepurkin, vihreää pestoa, gyros-kuivamaustetta ja soijaa. Siitä tuli kuitenkin helkkarin hyvää. Yksi annos lounaaksi ja yksi annos illalla.

4.10.

Toimistolla. Vihdoinkin raflaan lounaalle! Kämmäsin hieman aamuheräämistä ja suurin osa toimiston lounasporukasta oli jo ostanut eväät tai menneet keskenään syömään. Mikäs muuten on teidän toimiston normilounasaika? Meillä tuntuu olevan kolme selkeää ryhmää: klo 11:n kopla, keskipäivän ruuhkafiilistelijät ja 'söin aamiaista ja ei oo vielä nälkä' klo 13+ tyypit. Itse olen toimistopäivinä aina yhdeltätoista astumassa ulko-ovesta, mutta etäpäivinä lounas venyy 12-14 välille. En koskaan syö aamiaista ja lounas on aina päivän ensimmäinen ateria. Suurin osa meidän toimistosta (80%?) on klo 11:n koplassa. Tämä lienee toimistokulttuurijuttu johon kaikki sitten tottuvat jos tottuvat.

Sananen Levantista. Levant on lähi-idän ruokia tarjoava mesta joka oli vuosikaudet 'täältä ei muuten sitten saa lihaa' linjalla. Nyt he ovat ilmeisesti hieman lepsuneet, koska buffetissa oli tarjolla kahta liharuokaa: yksi lämmin ja yksi salaattimainen. Menin ensimmäistä kertaa Levanttiin kasvisruokakaverin maanittelemana ajatusmaailmalla että kai sitä voi kokeilla ja sitten haukkua jälkikäteen sillä eihän ihminen nyt ilman lihaa pärjää yhtä päivää. Levantissa tilattu halloumirulla oli niin järjettömän hyvä että aatemaailma muuttui miltei kertakäynniltä. Tuon kokemuksen jälkeen olen manipuloinut, suositellut ja pakottanut useita lihansyöjiä sinne ja iso osa on tykästynyt, mukaan lukien useita toimiston setämiehiä ja äitini, joka puolestaan on kutsunut sinne sitten ystävättäriään. Kyllä kannatti käydä. Katsoin kännykästä ja vuoden 2016 helmikuusta asti olen käynyt siellä syömässä tuon rullan noin 60 kertaa eli about kerran kuukaudessa usean vuoden ajan.

Toisinsanoen Levant on paikka joka sai minut ymmärtämään että kasvisruoka voi olla todella hyvää ja lounaan ei tarvitse sisältää lihaa että maha tulisi ja pysyisi täytenä. Olin osittain käännytetty ja käytin tilaisuuden hyväksi ja käännytin useita muita kokemaan vastaavan hetken. Myöhemmin opin että ravintoloiden ja buffettien kylmät alkupalaruuat, usein vain kasviksista tehdyt, on maustettu melkeinpä aina paremmin kuin lihapääruuat ja niistä saa parhaan raflakokemuksen. Ei moisia koskaan kotona jaksa tehdä. Alkupala-gäng, seuraava kokous sitten joulubuffetissa!

5.10.

Viikonloppu! Ajattelin että viikonloppuna testataan erilaisia kasvisburgereita. Ostin kahta erilaista kasvispihviä. Tai no toista oli jo pakastimessa valmiiksi, mutta kahta erilaista testataan kuitenkin. Viime vuonna taisin kokeilla Vegan Butcherin Unbelievabull -pihvejä joita pakastealtaasta löytyi. Tänään kokeillaan Moving Mountainsia ja huomenna ehkä Beyond Burgersia. Molemmat pakasteesta. Voisin vannoa että tämän vuoden aikana olen syönyt kasvispihvejä burgerin välissä, mutta en millään muista mitä merkkiä.

Nyt kuitenkin tarjolla on "Moving Mountains" -merkkisiä. Laitoin pari tuntia ennen valmistusta sulamaan pöydälle ja paketin ohjeissa oli paistaa keskilämmöllä 6 min per puoli välillä käännellen yhteensä 12 min. Tein ensimmäisen pihvin hieman kuumemmalla levyllä ja sen pinta tummui reilusti, mutta tämä osottautui vain ja ainoastaan hyväksi asiaksi. Maillard-reaktio sai pinnan todella herkulliseksi ja toinen pihvi jonka tein ohjeiden mukaan keskilämmöllä ei ollut aivan niin hyvä kuin ensimmäinen.

Näistähän tuli ihan sairaan hyviä! Pihvin pinnan rapeus oli samankaltaista kuin smash-burgereissa parhaimmillaan. Pihvi oli jämäkkä ja maku ei häirinnyt laisinkaan. Jos kasvispihviä ei mainitsisi, niin tämä menisi kyllä pienessä hiprakassa olevilla lihansyöjilläkin uskottavasti läpi ellei liian hyvä maku saa heitä tarkastelemaan pihviä. Muistelen Bun-2-bunissa ensimmäisiä burgerpihvejä kokeillessani useita vuosia sitten maku oli häiritsevän makea, jopa porkkanamainen ja jätin kokeilut lyhyeen. Silloin Suomesta ei tainnut saada juuri mitään, mutta kova pöhinä oli Beyond Meatin ympärillä. Moving Mountains on kuitenkin tuote joka menee välittömästi jatkoon. Toivottavasti huomiset ovat yhtä hyviä.

6.10.

Eilinen meni kahdella burgerilla ja kourallisella sipsejä. Tänään kokeillaan lounaaksi Beyond Burgerin tuotoksia. Ilmeisesti tämä Beyond Burger on Beyond Meat nimisen yrityksen tuotos, jonka nimen kyllä muistan, mutta paketissa tuota 'meat'-sanaa ei tahdo löytyä. Johtunee varmaan viimen vuoden helmikuussa KHO:n tekemästä linjauksesta ettei liha-sanaa saa käyttää pakkauksessa jos se on vain kasviksia sisältävä. Kasvisliha ei ole kuulemma suomenkieleen vakiintunut termi. Vaikka olen suuri uusien sanojen ystävä, en itsekään pidä tuosta kasvislihasta, mutta hedelmäliha menee. Jännä miten aivot toimivat ja hylkäävät joitain termejä.

Beyond Burger ei saa ainakaan pisteitä paketista pullahtavasta tuotteesta. Laitoin ohjeiden vastaisesti pihvit sulamaan pöydälle vaikka paketissa sanottiin että tämä tulisi tehdä jääkaapissa. En katsonut mitä Moving Mountainsissa sanottiin, mutta tein silti saman tempun eli vähän yli tunti huoneenlämmössä pöydällä. Heti avauksen jälkeen keittiössä alkoi haisemaan joku omituinen haju ja tunnin päästä pihvit olivat epämielyttävän limaisia. Noh ehkä maku sitten ratkaisee, ei tässä ulkonäköpisteitä yhdellekään kasvisproteiinille ole montaa jaeltu. Paisto-ohjeissa oli 9 min pannulla tai 12 min ilmatöhöttimessä. Tein saman tempun kuin eilen eli paahdoin pihvin hieman kuumemmalla levyllä kuin pitäisi ja kunnon paistopinnan jälkeen pienensin lämpöä ja aloin kääntelemään parin minuutin välein. Käännellessä pihvi jätti jotain kummallista tummaa limaa puulastaan kiinni. Ei tämä nyt kokkauskokemuksena kivaa ole.

Liekkö kyllästyminen burgereihin, pihvin haju tai joku muu, mutta ei nämä nyt iskeneet samalla tavalla. Yritin syödessä analysoida että mikä on pielessä vaikka kaikki muut ainesosat olivat reiluuden nimissä samat kuin eilen. Pihvi oli ehkä aavistuksen verran kosteampi kuin Moving Mountainsin versio, mikä on kirjoissani positiivinen asia, mutta pinnan rapeus ei ollut lähellekään yhtä hyvä. Maku oli hieman vahvempi ja samalla häiritsevämpi ja jäi asumaan suuhun burgerin syötyä ärsyttävän kauan. Ajattelin tehdä toisen pihvin sitten airfryerissä ohjeiden mukaan jos se vaikka muuttaisi jotain, mutta nääh. Beyond Burgerit jäävät kertakokeilu-listalle enkä niitä halua uudestaan syödä niin kauan kuin Moving Mountainsia on saatavilla.

Sinänsä olisi hauskaa jatkaa kokeilua ja ostaa muita kasvispihvituotteita, mutta nyt burgerit alkavat tulla korvista. En ole ihminen joka tykkää syödä samaa ruokaa peräkkäisinä päivinä joten huomenna toimistolla sitten ihan jotain muuta. Ehkäpä aasian suunnalta.

7.10.

Maanantai eli toimistopäivä. Meillä on maanantaisin aina klo 9 aamiainen tarjolla toimiston keittiössä. Yleensä tarjolla on jonkinlaista leipää täytteineen ja hedelmiä tai jogurttia. Leivästä ja leivänpäällisistä sananen. Käsittääkseni about kaikki sekasyöjäystäväni syövät leipänsä niin että leivän päällä on voita/margariinia ja lisäksi on juusto ja lihaleikkele oli se sitten kinkkua, kalkkunaa tai metwurstia. Lähinnä eroavaisuudet ja erimielisyydet tulevat siitä tuleeko kinkku juuston alle vai päälle. Olen salaa tarkastellut kasvis- & vegaanisyöjien leipiä tai kysellyt heiltä ja huomannut että proteiinin puutuminen on toistuvaa. Hyvin erikoista.

Viime vuonna olin erittäin pettynyt kasvisleikkeleiden tarjonnan määrään. Lähikaupassani on nyt myytävänä kahta erilaista ja lihaversioita on varmastikin lähemmäs sataa erilaista. Ero on niin suuri että pakkohan tässä olla taustalla jotain. Eikö kasvissyöjille ole tajuttu markkinoida niitä vai missä mättää. Syyksi ei kelpaa se että leivän päälle voi laittaa paprikaa tai kurkkua tai että leipä ei tarvitse juuston tai levitteen lisäksi muuta. Kurkkua sun muuta täytettä voi laittaa myös lihaversioon ja olla paljon iloisempi. Täytteiden pois jättäminen on vain nuivaa. Vegaanityökaverini kertoi vaihtaneensa leikkeleen srirachaan, mikä on tietysti aika ovela veto, mutta johtuuko se vaihtoehtojen puutteesta vai siitä ettei halua nähdä leivän päällä mitään lihankaltaista vai ihan jostain muusta. Kommentoikaa nyt perkule kun en vaan tajua.

Tämä mielipide aiheutti aamulla keskustelua. Mitenköhän Sakun perheen ruokailutavat ja ideologia ovat vaikuttaneet hänen mielipiteeseen. Onkohan termiä 'Pupunruokaa' käytetty jossain vaiheessa. Ja muuten ihan selvennykseksi olen erittäin tietoinen äskeisen kahden lauseen ja edellisen kahden kappaleen ironiasta.

Lounasravintolaksi valikoitui Lie Mi. Timanttinen mesta, jossa Shanghai Tacot eivät koskaan petä. Alkusalaattivalikoima on myös aivan ässä. Liemen tofu on pesusienimäistä, mutta se on kuorrutettu ja paahdettu joten tämä annetaan anteeksi. Mukavan rouskuva taco.

8.10.

Etäpäivä. Yksi lihattoman tavoitteesta oli tarkastella kasvisruuan hintaa, mutta en ole kaupassa käydessäni mitenkään erityisesti kiinnittänyt hintoihin huomiota. Olenko unohtanut vai tuntuvatko hinnat ihan ok:lta? Suoraan en osaa sanoa. Nyt kun mietin niin tofujen hinnat tuntuvat edullisille, mutta muut ovat samaa tai hieman kallimpaa hintaluokkaa mitä lihaversiot. Pakettien koot ovat pienempiä joten se vaikuttanee hintojen vertailuun. Kilohinta tofuissa taitaa olla noin 10e kieppeillä ja nyhtökauralla ja muilla lähempänä kahtakymppiä. Näin mutulla ja ilman tarjouksia sun muita. Minulta on pari kertaa kysytty miksen puhu mitään soijarouheesta. No syy on siinä etten ole mistään sitä löytänyt! Se ei taida asua noiden muiden kasviproteiinien joukossa kylmähyllyssä?

YLE kirjoitti kauppojen katteesta lihaproteiinin ja kasviproteiinin välillä, mutta raflaavasta otsikosta huolimatta ne tuntuivat jauhelihaa lukuunottamatta olevan aika tasoissa. Yllätys oli lähinnä ruokakauppojen melkein 30% kate tuotteista. Olin olettanut jostain syystä että kauppojen katteet olisivat kohtuu pienet, jossain alle 20%, sillä ruoka on asia jota ihmiset tarvitsevat joka päivä.

Lounaaksi tein kaupasta -30% löytyneitä kink*usuikaleita Intialaisessa korma-kastikkeessa ja lisäten vähän kaapista löytyneitä asioita. Onpa tyhmä nimi muuten tällä tuotteella. Annos varmaan näyttäisi selkeämmälle jos en olisi ripotellut päälle puolikasta fetapalaa, mutta feta toi annokseen sitä jotain extraa. Chilit nappasin parvekkeen kasveista. Inkivääri toimi.

9.10.

Ostin kaupasta tälläisiä valmiita pieniä marinadi/kastikepusseja. Halusin kokeilla onko niistä hyötyä joten mikäs sen parempi tekosyy kuin koittaa yhdistää yhtä tälläistä pussia paahdettuun tofuun. Tällä kertaa lisukkeeksi valikoitui yrttiset uunijuurekset. Arvontakoneisto valikoi numeron neljä eli Chow Mein. Suurin osa noista pusseista taitaa olla soijaa+sokeria+inkivääriä+valkosipulia eli sitä tuttua 'tummaa' aasiamakua. Uunijuurekset olivat suoraan pakastepussista ja lisämaustoin ne grillikasviksiin tarkoitetulla mausteöljyllä ja tuikkasin uuniin.

Marinadi toimi kuten piti, mutta ehkä makea ja soijainen makuprofiili olisi toiminut hieman paremmin nuudeleiden kuin uunijuuresten kanssa. Ihan käyttökelpoinen tuote. Pitää vielä kokeilla toista pussia vaikka sitten niillä nuudeleilla.

10.10.

Puuuuf. Aamulla herätys klo 7 ja kohti Suomenojalle avautunutta Poweria. Vähän yli kolmen tunnin jonobileiden jälkeen oli aika kova nälkä kun aamiainen jäi väliin. Lounasravintolaksi valikoitui 'joku josta saa paljon ruokaa' eli tällä kertaa Konnichiwa. Konnichiwa oli muutaman vuoden poissa, mutta siellä on tähän asti ollut ihan mainio salaatti- & lämminruokatarjonta kasvissyöjille. Ainakin toimiston kasvissyöjät sinne mielellään lähtevät. Plus ei haittaa yhtään että toimistomme saa sieltä 10% alennuksen, jonka vahingossa neuvottelin.

Pitäisi muistaa näissä buffissa että lämmin ruoka pitää syödä aasiabuffissa välittömästi jos sitä haluaa murkinoida edes haaleana. Söin salaatit eka pois ja sitten kylmiä ranuja ja kevätrullia. hmmph. Kasvissushit olivat yhtä turhia kuin muistin - riisiä ja kurkkua.. "jee". Muut pöperöt olivat ihan jees, mutta harmillisesti tosiaan ehtivät jäähtyä huoneenlämpöisiksi ja siitä rokotan pisteitä.

Piti kurkata viime vuoden blogipostaustani ja olin huomattavasti enemmän innoissani Konnichiwan tarjonnasta. Valitin myös merkkausten puutetta, mutta tällä kertaa en kokenut samaa. Kaikissa luki mitä niissä oli sisällä. esim. Spring rolls ja Vegan dumplings olivat itsestäänselviä valintoja. Tietämättäni olin napannut about samat ruuat lautaselle kuin viime vuonna poislukien että huomasin 2023 lautasella kananmunan. HARAM! (paitsi nuudeleissa ja pastassa..)

11.10.

Perjantai. Mites se nyt näin että aina toimistolla tulee lähdettyä aasiarafloihin. Tänään vuorossa Thai Orchid. En voinut ottaa normikaavan mukaan listan tulisinta annosta, joten vihreällä curryllä mennään. Annokseen piti lisätä vähä potkua, sillä vihercurry itsessään on vähän pliisua. Ensi viikolla sitten jotain ei-aasialaista.

Tofu oli kiinteää, mistä plussaa, mutta toisaalta sitä ei ollut paahdettu omaan makuun sopivaksi eli hieman rapeakuoriseksi. Harmi että melkein unohdin ottaa annoksesta kuvan ja se näyttää vähän pöljältä kuvassa. Tuota hyvää vihreää soppaa on vaikea kaapia lusikalla riisin sekaan joten lopulta plöräytin koko setin lautaselta takaisin kulhoon ja söin loppuruuan sieltä.

Illalla kävin baarissa juttelemassa vielä synttäreistä ja järkkäilystä ja himaan päästyäni jotenkin päivän currylounas ei oikein poistanut nälkää tarpeeksi. Nappasin kaapista vähän härkistä ja jännää pastaa mitä ostin viime kuussa ja tein siitä toisen lämpimän ruoka-annoksen. Kieltämättä liikaa ruokaa yhdelle päivälle, mutta ainakaan ei ole nälkä. Ja vitsi että oli hyvää. Tuntuu siltä että useammin omat ruuat ovat parempia kuin rafloissa.

Vielä viikko synttärijuhliin. Hieman jo jänskättää.

12.10.

Viikonloppu. Mitäs jos testataan taas kasvispizzoja. Lempitäytteeni pizzoissa on nduja ja pepperoni joten nyt pitää sitten soveltaa. Viime vuonna arvioin fetapizzan paremmaksi kuin ilmeisesti usean juuston version joten tilasin yhden feta-ananas-rucolan ja yhden vuohenjuusto-ananas-jalapenon.

Ei nämä silti lihapizzoja voita, mutta fetapizza oli himppasen parempi. Pitänee kokeilla myös ei-känkkyläpizzaa kasvisversiona. Esim. Uuno tai joku napolilainen voisi toimia

13.10.

Viikonloppu. Vaikka pizzaa on vielä jäljellä tein vahvasti maustettua tomaattipastaa. Syynä ehkä se että nappasin partsilta chilisatoa.

14.10.

Maanantai. Toimistopäivä. Missasin aamupalan, mutta toimistolle oli silti kiva tulla. Tuntuu että kaksi viimeistä viikkoa olen syönyt toimiston läheisyydessä olevissa rafloissa lähinnä aasiaruokaa, joten tällä viikolla syödään sitten ihan jotain muuta. Lounaskohteeksi valikoitui kreikkalainen kahvila: Gran Delicato.

Usein kasvissyönti, ainakin lihansyöjien keskuudessa, mielletään lähinnä salaatin puputtamiseksi. Viime vuodelta tiesin ettei se ainakaan omalta osalta pidä mitenkään paikkaansa. Syön harvoin salaattia lounaaksi, sillä salaatti ei pidä näläntunnetta kauaa poissa. Jos söisin useasti päivässä, salaatit olisivat lounaslistalla, mutta nykyinen yksi iso annos lounaaksi ja mahdollisesti jotain kevyempää muutamaa tuntia myöhemmin ja loppuaika paastoa ei sovellu salatointiin. Tämän päivän salaatti riittää ihan mainiosti, koska tiedän että minulla on kaksi vanhenemassa olevaa burgerpihviä kotona odottamasta tekijää.

Kasvissalaatti maksoi 16.60e. Kanasalaatti olisi ollut 14.80e. Aika jännää että hinnat menevät noin päin, koska kanaa näytti olevan kollegan lautasella enemmän kuin kasviksia. Muuten salaatti oli todella hyvä. Löytyi rouskua, happoa ja erilaisia makuja ihan riittämiin ja annoskin oli mukavan kookas.

Illalla kotona oli vielä kaksi burgerpihviä testausta varten. Tällä kertaa testissa oli MUU Royale Burger. Tämä ei ollut pakastetuote kuten kaksi edellistä. Harmillisesti ei ollut kauhea nälkä, mutta päivämäärä pihveissä oli 13.10. niin pitihän ne sitten syödä. Ajattelin taas tehdä ensimmäiseen pihviin paremman paistopinnan kuumemmalla levyllä ja sitten miedontaa lämpöä. Paketissa ohjeena oli 5 min per puoli ilman ylimääräisiä kääntöjä.

Tein ensimmäisen pihvin tummemmalla paistopinnalla ja toisen tismalleen ohjeiden mukaan. En huomannut juuri eroa. Itseasiassa en huomannut pihvejä ollenkaan burgerin välissä. Jotenkin täysin mauton pihvi, mutta onhan mauttomuus kuitenkin parempi asia kuin Beoynd Burgerin epämielyttävän pitkään jatkunut outo sienimäinen maku. Nyt loppuu kasvisburgereiden testaus (kotona ainakin) - 6 burgeria vähän yli viikossa oli tarpeeksi. Moving Mountains voitti reilulla kaulalla muihin.

15.10.

Jesse omassa blogissaan kirjoitti naan-leivistä ja siitä ettei niitä löytynyt kaupasta. Alkoi hirveästi tehdä mieli moisia ja eihän sellaisten tekeminen nyt mikään iso juttu ole, eihän?.

No ei ollut. Taikina oli kohoamassa vartin päästä aloituksesta liinan alla ja helppoa on ollut. Yhdistin muutamaa reseptiä ja tein oman version ja nyt harmillisesti minulla on 2/3 täynnä oleva huoneenlämpöinen oluttölkki. Kaippa tämä pitää kaataa pois.

250 grammasta jauhoa tuli kolme isohkoa naanleipää. Puolen tunnin kohottelun jälkeen paahdoin naanit kuumalla pannulla ja niistä tuli ihan oikean näköisiäkin. Jeee. Tunti kymmenen minuuttia aloituksesta, josta puoli tuntia kohottamista ja noin viisi minuuttia per leipä paahtamista.

Söin kaksi leipää, jotka kuulemma piti voidella reilulla voisulalla, sunnuntain tomaattiruuan kanssa. Naan oli kuohkeaa ja siinä oli mukava sitko. Ei yhtä täydellistä kuin nepalilaisissa, mutta oli tuota hauska repiä ja syödä. Tekisin uudestaan. Reseptissä oli valkosipulivoita, mutta se ei jotenkin innostanut. Hmmm... pitääkin pistää listalle pita-leipien tekeminen.

16.10.

Piti synttäreitä varten käydä parturissa, joten hipsin lähikauppakeskukseen. Normaalisti tulee siellä käytyä Futo-nimisessä aasialaisessa buffetissa, jossa on vähän kaikkea, mutta ei yhtä laadukasta kuin esim. Konnichiwassa. Päätin vältellä aasiaruokaa tämän viikon joten menin Ukkohaukeen. Ukkohauki oli ennen Haukilahdessa ja se oli tasoltaan jopa hyvä ravintola. Olen tainnut ravintolan muuton jälkeen käydä uudessa sijainnissa ehkä viitisen kertaa eikä paikka enää iske yhtä lujaa. Tarjolla on aavistuksen parempaa Suomalaista kotiruokaa eli joskus niissä on mausteitakin.

Ei ollut tällä kertaa. Kotiruokabuffetin paras osuus oli salaattipöytä. Lämpimät ruuat olivat parhaimmiillan meh -tasoa. Tarjolla oli kuivaa pizzaa, jotain kummallista munakoisopaistosta ja kaalikääryleitä. Lihansyöjille olisi ollut hyvännäköistä lohikeittoa ja porsaan kassleria. Tässä tulee taas se että sekasyöjillä on buffeteissa hemmetin kova etu - jos syö sekä liha- että kasvisruokaa mielellään, voi ottaa buffetista aina 'parasta' ruokaa. Annosravintoloissa tämä ei tietysti päde. Isoissa buffeteissa, kuten esim. Ruotsinlaivasimulaattorissa Cavernassa on kaikille aina jotain tarjolla paitsi sekasyöjille joille tarjolla on ihan kaikkea.

En oikein tiedä mikä on pointtini tässä, mutta buffetit ovat sekasyöjille tosi mukavia. Voit ottaa herkullisen näköistä kasvisruokaa lautasen täyteen ja pistää muutaman lihanpalan joukkoon extrana.

17.10.

Tänään pääsee syömään burritoja! jee... heeetkinen. 16.10. oli eilen. Perhana. MUU kanaton leike päätti siirtää burritot myöhemmäksi vanhemman oikeudella. Hmm. Nämä vaikuttavat olevat jonkinlaisia rapeita kanattomia leikkeitä. Ja tuote-ehdotuksessa on burgeri. Ja leipäkaapissa on vielä 2 kpl briossiburgeita. Pahus.. en päässytkään burgereita pakoon.

Mikä siinä on että burgerpullat pitää myydä aina neljän pakkauksessa. Jos haluaisi syödä yhden burgerin päivässä, viimeinen pulla olisi varmasti jo kuiva tai homeinen, joten niitä pitää sitten syödä kaksi kerralla että saa paketin tuhottua heittämättä ruokaa roskiin. Ärsyttävää. Tämä lienee viheliäinen juoni saada ihmiset syömään liikaa burgereita. Missä on oikeus ja kohtuus, missä Big Bunin vastuu?

En juuri ikinä osta kanaburgereita, joten en ollut varma mitä niihin tulee laittaa täytteeksi. Katsoin Burger Kingin ja McDonaldsin versiot ja niissä näyttäisi olevan majoneesia, salaattia, tomaattia ja itse lätty. Myrttiset puuttuvat ja juusto myös. Toisaalta joissain erikoisversioissa juustoa oli mukana joten nyt on minullakin. Ohjeiden mukaan pihvit tulisi paistaa öljyssä 5 min per puoli tai ilmatöhöttää 5 min @ 200C. Tein kummallakin tavalla.

Ihan jees. Eipä tästä muuta voi sanoa. Leikkeestä tuli pannulla vähän liian tumma, mutta makuun se ei vaikuttanut, sillä makua ei juuri ollut. Ilmatöhöttimessä tehtynä paahto oli tasaisempaa. Harmillista, sillä tässä on kyllä ihan mukava rousku ja suutuntuma oli miellyttävä hampurilaisen välissä. Maku vaan unohtui matkasta. Pisteet tulevat siis rouskusta ja muista täytteistä.

Illalla kuun alun ostoinnostus kostautui. Minulla on liikaa ruokaa kaapissa ja päivän burritojen täytteeksi tarkoitettu salsa oli pakko syödä pois. Kaapissa oli myös Falleroita joiden parasta ennen päiväys meni jo. Tein naanleipiin käytetystä jogurtista tsatsikia ja ilmatöhötin fallerot ja heitin paketin valmissalsaa lautaselle. Kaappiin jäi vielä yksi paketti valmissalsaa. Ilmeisesti muut eivät niin välitä tästä tuotteesta, kun sitä niin usein löytyy -30% alennuksella. Alessa tuo paketti maksaa 2,4e ja se on juuri sopiva hinta siitä että joku muu on pilkkonut tomaatit sopivan pieniksi kuutioiksi.

18.10.

Syntymäpäivä! Jippii. Lounaaksi yhtä lempiruokaani eli pizzaa. Annoin blogin alkumetreillä itselleni luvan synttäreinä syödä lihaa, mutta oikeastaan ei tee mieli. Koitan pitää KÄÄKittömän lokakuun. Lempipizzeriani Kampin lähettyvillä on Argegno nyt kun Hietalahden hallin Särdough sulki ovensa. Timanttista napolilaista juuri täydellisellä hapanjuuritaikinalla. Täytteeksi aurinkokuivattua tomaattia, rucolaa ja fetaa. Helkkarin hyvä mesta ja 13.50e hintaa 3 vapaavalintaisen täytteen pizzalle. Espresso kuuluu hintaan. Suosittelen käymään jos olette alueella.

On tämä vaan niin hyvää. Rucola oli ehkä turha täyte, mutta ainakin se näyttää nätiltä. Aurinkotomaatti on parasta ja sopisi todella hyvin pepperonin tai ndujan kanssa. Menee se myös fetankin kanssa. Työkaveri otti lohipizzan ja taidan testata sen ensi kerralla.

19.10.

Synttäribileet tänään. Aamujärkkäilyiden jälkeen ehdittiin kivasti Hokuun jossa oli vielä lounashinnat. Tofu teriyaki vaikutti hyvälle vaikka normisti ottaisin lohiteriyakin tai karaagen.

Tofu ei ollut kiinteää, mutta teriyakikastike Hokussa on niin järjettömän hyvää ettei haitannut yhtään. Illalla bileissä söin vielä hodarikärrystä yhden MUU kasvisnakkihodarin.

20.10.

Puuuuh. Jaksoin tehdä illalla kaurajauhista. 'Yhtä riittoisaa kuin 400g jauhelihaa'. Jos olisi energiaa ränttäisin aiheesta.

Ihan hauskoja pappeleita.

21.10.

Pääsin toimistolle keskipäivällä ja melkein heti lounaalle Pretty Boyhin. Muistelin että heidän NoChicken on ihan hyvää. Green Papi on mausteisin kastike ja ei ole pettänyt vielä kertaakaan.

Kivasti Prettyboissa on nykyään lounassalaattia. Ei tarvitse ostaa sitä parmesanvihersalaattia lounaan kylkeen. NoChicken oli kyllä tällä kertaa aika heikko esitys - kuivaa. Alkaako tässä nyt kaivata ihan tosissaan oikeaa kanaa vai oliko vaan huono päivä kokilla.

Kotona illalla teki mieli vielä jotain ja tein sitten jogurttia johon heitin kourallisen pähkinöitä ja pilkoin kolme kiiviä. Kiivi on kyllä hedelmien aatelia ananaksen rinnalla.

22.10.

Soijarouhepäivä. Tacopäivä! Muutaman kerran on tämän ja viime vuoden haasteen aikana ihmetelty miksen ole kokeillut soijarouhetta. Syy oli se etten löytänyt missä hyllyssä kaupassa sellaista myydään. Vastaus on: Ei kylmähyllyssä, eikä pastahyllyssä vaan siellä missä on kummallisia siemeniä. Näin ainakin lähi-k-kaupassa. Soijarouheesta on myös peloteltu ettei se maistu millekään tai pahimmillaan soijalle. Ennakkoluuloni soijarouhetta kohtaan ovat negatiiviset. Miksi haluaisin ostaa jotain mahdollisesti mautonta tai turhaa vain siksi että se on kilohinnaltaan halpaa?

Joten nyt sitten testataan ihan urakalla. Ostin tuollaista tummaa soijarouhetta, sillä se näytti paremmalle kuin vaalea, ja jos puheet pitävät paikkansa pari desiä soijarouhetta vastaa yhtä 400g jauhelihapakkausta. Tuollainen puolen kilon säkki siis olisi 7 jauhelihapakkausta, mikä on aika kova diili, sillä tuo taisi maksaa noin neljä euroa. Jokatapauksessa murto-osan siitä mitä lihat maksaisivat.

Päätin tehdä soijarouhetta kolmella eri tavalla: Pussin takaosassa löytyvällä ohjeella, Jussi-ystäväni ohjeella ja 10 min haudutusvinkkiä käyttämällä. Kaikissa lähtökohtana oli 0,5 dl soijarouhetta ja 1 dl kasvislientä. 1:2 rouhe-neste suhteella siis. Tänään on lounaaksi tacoja joten maustoin kaikki rouheet valmiilla tacomausteella. Puolesta desistä soijarouhetta tulee noin 100g "jauhelihaa" - eli juuri sopiva määrä yhteen isoon tortillaan.

Pussin ohje

0,5 dl soijarouhetta kuumalle pannulle ja heti perään 1 dl kasvislientä ja 'keittäen' 3 min. Tässähän tietysti kävi niin että tuo pitäisi tehdä varmasti isommalle rouhemäärälle, koska omalla osallani suurin osa nesteestä haihtui minuutin kohdalla jo pois. Annoin kuitenkin rouheen olla pannulla vähän miedommalla lämmöllä sen kolme minuuttia varoen kuitenkin palamista tai nesteen täydellistä haihtumista rouheesta.

Jussin ohje

Ideana on paahtaa soijarouhe pari minuuttia öljyssä ennen nesteen lisäämistä + lorauttamalla yhteen desiin nestettä yksi punaviinietikkaruokalusikallinen. Laitoin ehkä kolme ruokalusikallista auringonkukkaöljyä kuumalle pannulle ja öljyn lämmettyä 0,5 dl soijarouhetta perään. Kahden minuutin paahtamisen jälkeen rouheeseen lisättiin 1 dl kasvislientä ja 1 rkl punaviinietikkaa ja tätä sitten pyöriteltiin pannulla kunnes kaikki neste oli imeytynyt rouheeseen. Paahtaminen oli hauskaa ja punaviinietikka, jonka pöllin Jussin bologneseohjeesta, ei taida olla joka kerta hänellä mukana, mutta nyt ohje on määritelty ja nimetty näin ja kaanon/lore pysyvästi muutettu. Sori siitä.

10 min haudutus

Sain työkaveriltani Jorilta idean hauduttaa rouhetta, jotta soijan oma maku lähtisi pois ja muut maut vahvistuisivat. Paahdoin soijarouhetta taas öljyssä pari minuuttia alkuun ja sitten nappasin sekä rouheen että desin kasvislientä erilliseen pieneen kattilaan miedolle lämmölle hautumaan kannen alle. Laitoin ajastimen 10 minuuttiin ja tässä ajassa ehdin kätevästi tehdä molemmat ylemmät versiot.

Vasemmalla pussin ohje, keskellä Jussin ohje ja oikealla haudutettu. Visuaalisesti tummin oli Jussin ohje johtuen varmastikin punaviinietikasta. Kaikki kolme eri versiota näyttävät aika hyviltä, mutta ehkä haudutettu kaikista houkuttavimmalle ollen kaikista kosteimman näköinen.

Maistoin jokaista erikseen. Pussin ohje oli purutuntumaltaan kaikista vaisuin, mutta siinä oli mukava kosteus. Jussin ohjeessa maku oli vahvin ja purutuntuma paahtamisen seurauksena oli huomattavasti mielyttävämpi. En tiedä huomasinko punaviinietikkaa, sillä tacomauste oli erittäin vahvana esillä kaikissa rouheissa. Yllättävästi haudutetussa oli miellyttävin koostumus sillä rouhe oli mukavan kosteaa, mutta purutuntuma oli vähintäänkin yhtä hyvä kuin Jussin versiossa. Olisin odottanut haudutetusta yhtä muhjua kuin pussin ohjeesta, mutta ähäkutti. Tästä opimme että soijarouhe kannattaa aina paahtaa parin minuutin ajan öljyssä ennen nesteen lisäämistä, jotta purutuntuma olisi loistava. Söisin mitä tahansa näistä uudestaan, mutta pelkiltään mieluiten söisin haudutettua versiota sen erinomaisen kosteuden ja purutuntuman takia. Taidan vielä jossain vaiheessa testata miedommilla mausteilla Jussin ohjeen ja haudutuksen tarkempaa eroa.

Hyvä tuote tämä soijarouhe ainakin ensimmäisellä kerralla. Passiivinen haudutusmenetelmä oli vielä ihan yhtä helppoa kuin couscousin tekeminen. En aluksi ihan tiennyt ketä tai mitä tämä tuote palvelee, mutta se on erittäin edullista ja kuivassa pitkään säilyvää ja näköjään myös ihan hyvääkin.

Lounaaksi tortilloja, jotka ovat varmaan lemppariruokaani. Viime vuonna (17.10.2023) kerroin mitä eroa on tacolla, burritolla ja fajitalla joten ei mennä diminutiiveihin tänään. Kuten kuvasta voi päätellä, soijarouhetta on hyvin vaikea erottaa jauhelihasta visuaalisesti. Jos rouheessa on mukava suutuntuma niin ei sitä myöskään kauheasti tortillan sisältäkään erota. Loistavaa.

Noms! Nämä on ihan parhaita. Minulla on vielä Härkiksen texmex-kaurajauhista jonka aion käyttää tacoihin muutaman päivän päästä niin päästään vertailemaan sitten soijarouhetta ja härkistä.

23.10.

Tänään oli tarkoitus tehdä keittoa, mutta tulikin ylläri ja löysin itseni Isosta Omenasta syömästä lounasta Lie Messä. Kahdesti saman ketjun ravintolassa kuukauden sisällä? O_o. No sentään otin eri ruokaa. Shanghai tacon sijasta punaista currya tofulla. Ostin myös kaupasta melkein kahdella kympillä mangoja. Parvekkeen chilisadosta pitää tehdä hotsoossia.

Illalla nappasin vielä uudestaan testiin MUUn kanattomat leikkeet, joita testasin 17.10. burgerin välissä ja valitin mauttomuudesta. Minulle kerrottiin että nämä kuulemma toimivat kuulemma ihan sellasinaan perunan kanssa. Joten lähdetään burgereista ja aasian maista täysin toiseen syvään päätyyn eli Saksaan. Kanattomia fileitä hapankaalilla ja myrttisellä sekä varmuudeksi päälle Saksan kahta tunnetuinta maustetta: srirachaa ja savu-aiolia.

Valitettavasti tuomio on sama. Ilman mausteita nämä kanattomat jutut eivät maistu kuin rapealle kuorelle. Hyvälle kuorelle että ei siinä mitään, mutta tuon kuoren saa myös liharuuissa jotka maistuvat jollekin joten nämä jäävät nyt älä-osta-uudestaan listalle. Myrttinen sentään oli timanttista. Pirkan hapankaali oli hieman raaempaa ja kovempaa kuin Oktoberfestin aikaan ravintelissa syöty joten taidan jättää senkin ostamisen ensi vuoteen kun tämä fakta on taas unohtunut.

24.10.

Torstai on hernekeittopäivä. Tehdäänpä siis sellaista. Viime vuonna meinasi käydä köpelösti, koska normihernekeitossa on mitätön määrä lihaa mukana. Tänä vuonna muistin tämän faktan ja ostin kasvishernekeiton. Normaalisti laitan hernekeittoon sipulia ja puolikkaan palvikinkkupalan joukkoon sattumiksi. Tällä kertaa korvaan palvikinkun kink*ulla. Typerä nimi tuolla tuotteella vieläkin.

Hernekeiton päälle klassisesti ripotellaan sipulihakkelusta tai tursotetaan sinappia. Minä paahdoin seesamiöljyssä halloumia ja sinapit ja srirachat ja puolikas lime on jo suoraan keitossa.

Hyvää tästä tuli. Koostumus on lähempänä muhennosta kuin keittoa, mutta se on vain parempi omasta mielestäni. Kink*usuikaleet eivät olleet yhtä hyviä kuin oikea palvikinkku joten niitä tuskin jatkossa sekaan laitan. Ehkäpä joku muut käyttökohde löytyy vaikkapa pastan kyljessä.

25.10.

Normaalisti perjantaina olisin toimistolla, mutta nytpä ollaankin etänä. Härkistä oli kaapissa joten sitä sitten tehdään. 3 härkistä 10e on hyvä diili ja nämä tuntuvat säilyvän myös helkkarin kauan. Yhdessä pakkauksessa parasta ennen on ensi vuoden helmikuussa! Voisin todellakin nähdä että näistä tulee vönerin, nyhtökauran ja tofun lisäksi vakio "backup" kamaa jääkaappiin. Huom. nämä ovat sitten alla näkyviä suikaleita. Härkistä saa myös jauhismuodossa (ks. 20.10.).

Härkiksen purutuntuma on loistava ja se ei mene miksikään pannulla kastikkeessa. Tosi hyvää. Lisäsin härkiksen mukaan pari pientä sipulia ja yhden suippopaprikan. Keitin lisäksi nauhapastaa. Maustoin härkissetin inkiväärillä ja soijakastikkeella

26.10.

Viikonloppu. Syödäänpäs loput kolme tortillalättyä pois ennenkuin ne kovettuvat. Jouni-ystäväni taitaa tulla Japanista tänään pois ja hän viime vuonna suositteli feta-papumöhnää tortillaan. Se ei toiminut itselle johtuen fetan liian voimakkasta mausta joka tuli läpi kaikista muista aineksista. Muutenkin tacojen kuuluu rouskua eikä olla muhjuisia. Vähän tämän rouskuvuusidean vastaisesti tänään testataan Jounin mieliksi papu-sipuliseos ja texmex-kaurajauhis.

Mikälie-papumöhnäseos Kasvis-Cassoulet ei kyllä ollut juuri minkään arvoista. Olisinpa ollut tekemättä sitä. Kaurajauhis oli kuivaa joten jos haluaa hyvää kasvissisältöä tacoihin kääntyisin kyllä joka kerta soijarouheen puoleen. Paahtamalla ja hauduttamalla tehty soijarouhe oli mehukasta ja mukavempaa pureskeltavaa kuin tämä jauhis.

Tortillat nyt vaan ovat hyviä vaikka yksi tai kaksi viidestä pakollisesta ainesosasta oli heikkoja. Tykkään itse tehdä niistä tuollaisia taskuja joissa joka purasulla saa eri makukomboja aikaan. Mites te tykkäätte syödä tacoja? Jesse näköjään oli viime blogipostauksen perusteella kovakuoristen ystävä ja Jouni tykkää quesadilloista.

Yöllä lautapelien jälkeen (Terraforming Mars kestää 4h!) kävin katsomassa vielä kaapista ja huomasin että näitä tähteitä pitäisi varmaan syödä. Hapankaalia, papumössöä ja synttäriltä ylijääneitä hodaripullia. No ruokaahan se vain on. En odota mitään gourmee-elämystä näistä täytteistä.

Parempia kuin olettaisi, mutta jos ravintolassa tälläinen tulisi eteen niin paha mieli tulisi. Hapankaali toimi hodarissa. Kuka olisi uskonut. En ehkä suosittelisi kokeilemaan, mutta itse söisin mieluummin tälläisen kuin Beyond Beef-burgerin.

27.10.

Kaapissa on 4 hotdog-sämpylää. Jotain niihin pitäisi täytteeksi keksiä. Taidan lähteä lähi-s-markettiin, joka tähän asti ei ole tullut tunnetuksi kasvisruokavalikoimistaan ja katsoa mitä tapahtuu. Backuppina on typeränimistä kink*ua, jos kaupassa ei myydä kasvisnakkeja.

Kaupasta paluun jälkeen ärsytti. Etsin pakastehyllystä yrttisiä uunijuureksia ja en millään löytänyt niitä. Silmäilin hyllyjä kunnes huomasin Garden Style Oven Vegetables. Vitutti suorastaan. Ehkä verensokeri hieman alhaalla ennen ruokaa, mutta hitto että ärsyttää tuo suomenkielisen nimen vaihtaminen englanninkieliseen. Tekee mieli boikotoida ihan vain periaatteesta Findusta. Huikatkaa jos tiedätte vastaavan yrteillä maustetun pakaste-uunijuurespussin.

Hodarin täytteeksi lähikaupan hyllyillä oli vaihtoehtoina kahta eri kasvismakkaraa ja kahta eri kasvisnakkia. Nappasin nämä makkarapaketit testiin: MUU maggara ja Vegan Frankfurters.

MUU maggara oli näistä kahdesta selkeä voittaja. Se oli jämerähkö ja miellyttävä syödä pelkiltään. Ei hassumpi itseasiassa. Vegan Frankfurter taas oli kumimainen, mauton ja kuiva. En suosittele sitä kenellekään. Kumpikin kuitenkin häviää reilusti lihaversiolle. Lihanakit ovat mehukkaita, rasva tekee niistä herkullisen makuisia ja kuori napsahtaa kivasti. Molemmat makkarat ilmatöhötettiin 4 min.

Vitsi että menee varmaan kauan syödä tuo 700g kurkkusalaattipurkki. Mihin kurkkusalaattia normaalisti käytetään? Myöskin omistan nyt melkein kaksi kiloa ketsuppia. Kai sitäkin johonkin saa tuhlattua. Ostin kaupasta pinaattia jos vihdoinkin saisi tehtyä Jessen blogissa useasti esiintynyttä palak paneeria. Ketsuppi-paneer anyone?

28.10.

Lihaton alkaa olla lopuillaan ja helposti mennyt. Paljon helpommin kuin viime vuonna. Voisi sanoa ettei ole edes tehnyt mieli syödä lihaa. Hymähdin kun tajusin etten ole kaupassa kertaakaan edes vilkaissut lihahyllyyn vaikka viime kerralla taisi pari kertaa käydä näin tottumuksesta. Kalaa on kyllä ikävä ja taidan tehdä kalakeittoa marraskuussa. Taisin kerran tai kaksi katsoa resepti-ideoitani, mutta kuten aavistelin, en oikeastaan tuollaista ideavarastoa tarvinnut. Hauskinta on kaupassa ostella hyvältä vaikuttavia aineksia ja sitten kotona fiilistellä niistä annoksia. Tämän takia en pyytänyt keneltäkään reseptejä, koska en olisi niitä noudattanut kumminkaan.

Kurkataanpas kuitenkin mitä kaikkea olen vahingossa tai tahallaan resepteistä tehnyt ja mitkä mielenkiintoiset ideat vielä olisi kokeilematta

Lokakuun päivät eivät näihin kaikkiin riitä, mutta kokeillaan tehdä nyt vielä muutamia. Tuo lihatonmureke oliiveilla oli niin härski idea työkaverilta että sen kyllä haluan tehdä vaikka väkisin. Ideoin ja kokeilen jäljelle jääneitä reseptejä satavarmasti myös loppuvuonna, mutta niistä säädöistä en kirjoita blogia

Toimistopäivä kuitenkin joten raflaan tänään. Ovelasti taidan mennä nepalilaiseen niin saan puoliruksittua tuon paneerin.

Nappasin kaksi listan kasvisvaihtoehtoa: Saag Koftan eli pinaattipulleron ja Paneer Butter Masalan eli niitä mauttomia juustoja butter masala-kastikkeessa. Pinaatti oli vähän plääh, mutta butter masala oli oikein hyvää. Paneer juusto on kyllä itsessään täysin turhaa. Jos teen tuota Palak Paneeria vielä lokakuun aikana niin taidan vaihtaa tuon juuston vaikka tofuun niin ei tarvitse metsästää kummallista juustoa isoista kaupoista. Paneeria ei lähi-s myy.

29.10.

Aamu alkoi aikaisin pienellä lentokenttäpyrähdyksellä. Aikaisen heräämisen seurauksena nälkä oli jo aika kova kymmenen maissa joten tein itselleni 'pienen' aamiaisen. Jogurttia, pähkinöitä, kiiviä ja muutama ruisleipä Roast Biiffillä. Aaah!

Mutta tänään on tarkoitus mennä syvään päätyyn sitten lounaan kanssa. Työkaverini toivoi minun tekevän lihatonta mureketta oliiveilla. Tämä on sitten sinulle, Oona. Lihamurekkeessa on omasta mielestäni lihaa, korppujauhoja, sipulia ja jotain mikä pitää seoksen kasassa ja kiinteänä. Kun lihaa ei voi käyttää ajattelin korvata sen soijarouheella. Kiinteän koostumuksen taas kananmunan sijasta saan toivottavasti aikaan maissitärkkelyksellä. Katsotaan mitä käy. Jos soijarouhe epäonnistuu, voin kipaista hakemassa kaupasta kaurajauhista, mutta tämä on vain backup.

Hurraa! Massa pysyy koossa. Tein aluksi kokeiluerän 0.5 dl soijarouheen hauduttamalla. Voit katsoa tarkemmat ohjeet 22.10. päivityksestä. Loppumurekkeessa on yhteensä 1.5 dl soijarouhetta. Haudutuksen loppuvaiheessa lisäsin noin sopivan verran korppujauhoa ja maizenaa, sotkin seoksen hyvin ja jätin vielä viideksi minuutiksi turpoamaan. Samalla kun soijarouhe hautui paahdoin sipulia ja kourallisen kalamata-oliiveita. Tästä kuitenkin on tarkoitus tulla mureke oliiveilla. En jaksanut lähteä keittämään perunoita joten pasta saa nyt kelvata. Kastikkeeksi halusin ruskeaa kastiketta, mutta siitä tuli väriltään lähempänä oranssia, koska vaihdoin tumman lihaliemen kasvisliemeen. Turaus ketsuppia vaihtoi värin vaaleasta oranssiksi.

Harmillisesti en saanut murekkeen pintaa paahtumaan toivotulla tavalla 200 C uunissa. Seos myös ei pysynyt aivan täydellisesti koossa - jos teette tätä itse niin ottakaa se kananmuna sinne mukaan. Entäs murekkeen maku ja koostumus sitten? Itseasiassa tästä tuli aika hyvän makuista. Ei tietoakaan soijan mausta, mutta korppujauhoja taisi mennä hieman liikaa sillä ne kyllä maistuivat. Annokset tähtiä olivat erittäin hyvin onnistunut 'ruskea' kastike (50-50 kasvislientä ja ruokakermaa + maizenasuurustus ja reilu maustaminen) ja oliivit.

Olipa hauska kokeilu. Jos tekisin uudestaan, mitä tuskin teen, laittaisin korppujauhoja paljon vähemmän ehkä suhteessa 1:4 soijarouheeseen. Nyt niitä meni ehkä 2:3 suhteessa. Kananmuna on aika ehdoton jos haluaa nostaa murekkeen ilmaan uunivuoasta ilman murekkeen halkeilua. Ei tämä huonoa ole vaikka odotukset olivat aika maltilliset. Lihamureke nyt vaan ei ole lähtökohtaisesti kiinnostava ruoka. Kuohkeaa jauhelihaa korppujauhoilla jatkettuna... mieluummin syön vaikka kebabia.

30.10.

Viimeisiä päiviä viedään. Etänä ja tehdäänpäs sitten jotain perunasta ja fetasta uunissa. Jesse kiukutteli kesäkurpitsan kanssa alkukuusta joten otetaan se myös mukaan. Ajatuksena tehdä perunavuoka lasagnen tapaan kerroksittain. Kai tälläiselle kerrosruokatyypille varmaan joku nimikin on, mutta kutsutaan nyt sitä juuston takia perunagratiiniksi.

Omistan mandoliinin, koska tietysti, ja tein sillä perunoista, kesäkurpitsasta ja tomaateista noin puolen sentin paksuisia luiskia. Maustoin reilulla pippurilla ja kevyellä suolalla tehden aina kerroksia. Ostin myös punasipulia, mutta unohdin laittaa ne kyytiin mukaan. Joka tapauksessa kerroksen päälle tuli sitten kink*ua ja fetaa ja mozzarellaa ja sitten muutama lusikallinen reilusti kasaankeitettyä tomaattikastiketta (Muttin Arrabiatta tällä kertaa). Sitten tuo toistetaan uudestaan kunnes vuoka on täynnä ja ylin kerros kuorrutetaan hieman suuremmalla määrällä juustoa jotta tätä hässäkkää voi kutsua sitten gratiiniksi.

Tutkailin vaikka mitä ohjeita ja reseptejä perunalasagnelle ja perunavuoalle ja gratiinille yrittäessäni löytää mitä ihmiset suosittelevat uunin lämpötilaksi ja kauanko vuokaa siellä pidetään. Heitto oli aika valtavaa aina 175 C 90 minuuttia 250 C 25 minuuttia välillä. Otan riskin ja laitan uunin tasalämmölle 200 C ja pidän tuota siellä 40 minuuttia. Tarkkailen viimeisen 10 min aikana ettei juusto tummu liikaa.

Otin vuoan uunista 40 min kohdalla, mutta perunat valitettavasti eivät olleet vielä omaan mieleeni tarpeeksi pehmeitä. Haarukalla painamalla ei saanut siivua halki. Joten takaisin uuniin ainakin vartiksi. Laskin lämpötilan 175 C.

Tästä tuli ihan törkeän hyvän makuista! Mausteena oli reilu mustapippuri, kevyt suola ja reilusti 'välimeren yrttiseosta' jossa oregano on päämakuna eri kerrosten väliin. Mausta annan täydet 5/5! Perunat eivät vielä tunti uuniinlaiton jälkeen olleet pehmeitä, mistä joudun rokottamaan hieman. Yllättävän kauan joutuu perunaa pitämään uunissa että se pehmenee. Tämän olisi voinut välttää sillä että osaisi erilaisia perunaruokia, mutta minä en osaa. Perunat olisi joko pitänyt keittää etukäteen tai sitten laittaa vuoka uuniin tunniksi ja tunnin päästä lisätä juusto vuoan päälle yhteensä 1h 30min uunissaoloa varten. Eli ei se 90 min uunitus ollutkaan mikään typo.

31.10.

Lihattoman viimeinen päivä. Törkeän helposti on mennyt tämä haaste. Viime vuonna oli hankalampaa. Teen vielä pidemmän reflektion mitä tässä kuussa on oppinut, mutta hypätäänpäs nyt päivän lounaan kimppuun. Palak Paneer Tofu. (Koska en löytänyt Paneer-juustoa kaupasta)

Ideana on tehdä pinaattinen kastike, joka syödään sitten riisin ja paneer-juustopalojen kanssa. Alkuviikon nepalilainen Paneer Butter Masala opetti että tuo juusto on lähinnä ihan turhaa ja sen voi ihan hyvin korvata jollain muulla mietomakuisella proteiinilla. Tofua siis kehiin.

Jesse oli tehnyt ehkä turhankin tarkan reseptin tälle ruualle. Harmikseni huomasin että olin syönyt garam masalat ja täysin vastaavaa sekoitusta ei maustekaapista löytynyt. Myöskin kardemumma jäi puuttumaan. Reseptissä oli valinnanvaraa 1-3 chilin verran ja laitoin kaksi pienehköä tuoretta jalapenoa lähinnä värin takia.

Itse prosessi oli ihan hauska. Pinaatin keittäminen ja nopeasti siirtäminen jääveteen pitää pinaatissa olevan vihreän värin todella vahvana ja mielyttävän näköisenä. Tofu onnistui ilmatöhöttämällä sitä noin 10 min 200 asteessa. Käytin täysin maustamatonta ja suolatonta tofua. Riisin tein ja maustoin kasvisfondilla ja siitä tuli aivan timanttista, kuten joka kerta sen jälkeen kun tuon kikan opin.

Aluksi positiiviset. Annos näyttää todella kauniille ja paneer-juuston vaihtaminen tofuun ei haitannut laisinkaan. Kastike ei kuitenkaan onnistunut maultaan. Kaksi jalapenoa oli aivan liikaa ja puolikas soolovalkosipuli oli sekin raakana liian vahvasti läpi maistuvaa. Pinaatti jäi taka-alalle enkä huomannut inkivääriä lainkaan vaikka tuplasin sen määrän reseptiin. Pelkiltään tuota vihreää jalapeno-valkosipulikastiketta ei tehnyt mieli syödä lainkaan.

Kokosin kuitenkin annoksen ja riisi pelasti kaiken. Suolaisen & maustetun riisin kanssa kastikkeen vahva valkosipuli ja tulisuus hieman miedontuivat ja maistoin jopa pinaatin maun. En ole koskaan tätä ruokaa tilannut ravintolassa, joten en ole aivan varma miltä sen kuuluisi maistua, mutta ei taida mennä jatkoon vaikka tekisin uuden miedomman version. Pinaatti jotenkin sopii paremmin sellaisenaan ruokaan kuin kastikkeena. Ehkä kokeilen ensi vuonna uudestaan.

1.11.

Yö. klo 00:15. Jippii! Lihaton Lokakuu -haaste on suoritettu. 0 KÄÄKkiä eli nappisuoritus. Hurraa!

Palkinnoksi annan itselleni pussin namuja ja muutaman öö klementiinin? Tänään on torstai (tai no perjantai aamuyö) niin ei viitsi avata palkinto-olutta.

Bonuspäivä #1

Jääkaapissa oli muutama tuote joita haluan vielä testata ja teille niistä kertoa. Spottasin lähi-k-kaupassa Ruotsin myydyintä tofua Yipiniä. Ostin tälläisen savustetun pötkäleen. Hupaisasti paketin takana lukee 'Perheemme on valmistanut tofua Ruotsissa vuodesta 1998 isoäidin reseptillä'. Jotenkin Isoäidin Tofu kuullostaa näin milleaanina aivan päättömältä. Samalta kuin Mummon kebabranut.

Tofu tuoksuu ihan sairaan hyvälle. Paljon paremmalle kuin Jalotofun savuversio. Leikattaessa tofu myös käyttäytyy kuin jalotofu eli ei ongelmia. Ennen maistamista päätin jo että vaikka tämä olisi parempaa kuin jalotofu niin ostan mieluummin jalotofua, sillä se tulee Tammisaaresta. Suomi-Ruotsi 1-0 ennen pelin alkua.

Vuokaruoka ei parantunut patojen tapaan jääkaapissa vaan lähinnä vain kuivui. Tofu oli ihan hyvää, mutta en ole ihan varma pärjääkö se maussa jalotofulle. En maustanut sitä mitenkään, joten ehkä tofun suolan määrä (1 g / 100 g) teki siitä pikkaisen pliisun. Ei huonoa toisaalta. Raa'an savutofun syöjät varmaan saavat tästä isommat kiksit.

Bonuspäivä #2 on vielä tulossa ja te saatte päättää kumpi näistä alemmista vaihtoehdoista silloin tehdään.

Bonuspäivä #2

Viimeinen päivitys. Testataanpa sitten tuo No Chicken (NoChicken?) valmistajalta DAVA. Pussin sisältä löytyy jänniä lastuja ja maustepussi. Näitä ilmeisesti tulee liottaa maustevedessä vartti ja sen jälken paahtaa pannulla. Ajattelin että kanawokki on aika hyvää niin mennään sillä.. paitsi että pakastimessa ei näköjään ollut yhtäkään wokkivihannespussia. Pahus. No udon-nuudeleita ja jotain kasviksia kaapista ja eiköhän se oli ihan hyvä.

Pappelit turposivat vedessä ihan ok, mutta en vielä tässä vaiheessa ole vakuuttunut onko näistä mihinkään. Ainakin ruuanlaittoon menevä aika on 30 min+ kun joutuu aluksi odottamaan turpoamista ja sen jälkeen vielä paistaa mokomat.

Oho! Nämähän ovat hyviä. Mukava sitko ja purutuntuma ja lähimpänä kananlihan fiilistä mitä olen näitä kasviproteiineja maistanut. Makukin on oikein hyvä. Lunttasin ainesluettelosta ja tämä on 64% herneproteiinia ja pienemmässä määrin härkäpapuproteiinia. Tosi hyvää joka tapauksessa. Yli vuoden käyttöaika tälläisellä pussilla tarkoittaa että ehkä voisin muutaman ostaa kuivakaappiin backup-ruuaksi.

Loppusanat

Lihaton on siis saatu nyt toistamiseen päätökseen ja on loppusanojen vuoro. Mitä tästä nyt jäi sitten käteen? Teen itselleni leikkimielisen haastettelun ja lopuksi suosittelen muutamia tuotteita kuvien kera joista erityisesti pidin. Kiitos teille kaikille jotka tätä blogia lukivat ja varsinkin teille, jotka kommentoivat. Toivottavasti tästä oli myös jollekin muulle kuin itselleni iloa ja tätä bloginrumilusta saa kyllä vapaasti jakaa muille kavereille, jos siltä tuntuu.

Aiotko jatkaa kasvissyöjänä tai testata vegaaniutta?

En. Tavoitteena oli löytää lisää hyviä kasvisruokia sekä kaupoista että ravintoloista jotta huomaamatta tulisi valittua niitä. Vegaanius taas ei kiinnosta ei pätkääkään sen hankaluuden takia. En ikinä näe itseäni tutkimassa onko jossain ruuassa kananmunaa, mehiläisenkarvoja tai vääriä E-koodeja. Jo kasvisruuan kanssa tuo ärsyttää ja tuottaa mielipahaa aika paljon ja vegaanina vielä enemmän.

Mikä pointti sitten tälläisessä pätkäkasvissyönnissä on?

Viime vuonna löysin useita hyviä kasvisruokia jotka jäivät pysyvästi ruokavalioon. Mm. nyhtökaura, jalotofu ja vöner kaikki löytyivät syyskuussa ennen lihattoman alkua jääkaapista ilman että olin valmistautunut asiaan. Minusta tuo on loistava lopputulos kuukauden kokeilulle. Toivottavasti tämän vuoden version jälkeen saan tuplattua tuon määrän ja olen ennakkoluulottamampi uusien tuotteiden testailuun (no se nyt oikeastaan ei ole ongelma..).

Laihduin muuten neljä kiloa tämän kuukauden aikana. Veikkaan että se ei johtunut kasvisruuasta vaan siitä että tarkkailin ja blogasin tarkasti mitä söin mikä pienensi annoksia ja päivittäistä syömistä. Mutta on se kuitenkin mahdollinen yksi plussa kasvissyönnin hyödyistä.

"Miksi kiusaat itseäsi"?

Kuulin tämän kysymyksen lihansyöjäkaveriltani joka ei juuri kasviksia syö. Toteamus hätkähdytti, koska en millään, en siis yhtään millään tasolla, näe tälläisessä kokeilussa mitään negatiivista tai harmillista. En todellakaan "kiusaa" itseäni vaan etsin uusia kokemuksia. Jotenkin vaikea ymmärtää että lihan puuttuminen lautaselta olisi itsensä kiusaamista tai negatiivinen asia.

Mitä väliä SINUN kasvissyönnillä oikein on?

Elukoiden lihan syöminen nykymallilla vaan nyt ei ole kestävää. Haluan muuttaa käyttäytymistäni pienin askelin. Joillekin nollasta sataan kääntyminen on helpompaa, mutta koen itselleni tälläisen hybridin olevan toimivampi. Ehkä joku tätä tai Jessen blogia lukenut saa inspiraatiota oman ruokailutottumuksensa muuttamiseen tai kiinnostuu aiheesta.

Vegaanit ja kasvissyöjät edelläkävijöinä ovat löytäneet ja vaatineet kauppoihin valikoimaa ja luoneet helposti seurattavia reseptejä ja valinnanvaraa ihan oikeasti löytyy aika paljon. Kiitos teille että me sekasyöjät pääsemme mukaan, vaikka sitten hieman hitaammin.

Kasvisruuan hinta. Et tainnut juuri siitä puhua?

Yllätyin itsekin kuinka vähän asia harmitti viime vuoteen verrattuna. Joko hinta tuntui olevan kohdallaan, tai sitten olen turtunut kaikkien ruokien hinnan nousuun. Tofut ja soijarouhe olivat edullisia, muut proteiinit aikalailla ok hintaisia verrattuna vastaaviin liharuokiin. Härkiksien 3 kpl / 10e koko kuukauden ajan oli loistodiili. Ainoa suuri yllätys oli Gran Delicatossa syöty kasvissalaatti joka oli 2 euroa kalliimpi kuin vastaava kanasalaatti. Poikkeus vahvistaa säännön?

Ylipäätään kasvisruokapakkausten koot olivat yksinään asuvalle paremman kokoisia. 250g härkistä tai tofua on parempi kuin 400g jauhelihaa tai 500g kanan paistileikettä kun se kaikki tulee kuitenkin syötyä about päivän sisällä. Yksi lisäplussa kasvissyönnille.

Yksi asia mikä hieman ärsytti oli useassa pakkauksessa ollut teksti 'yhtä riittoisaa kuin xxx grammaa lihaversiota'. Jotenkin tuo markkinointi on täysin typerää ja saa minut ainakin olemaan uskomatta väitettä. Apple teki tietokoneidensa keskusmuistissa vastaavaa markkinointia: '8 Gt on yhtä riittoisaa meillä kuin xx muilla'. PPFFFFTT!

Mikä oli suurin löytö tänä vuonna?

Soijarouhe on helppoa tehdä ja aika hyvää, härkissuikaleet ovat todella hyviä ja Moving Mountains -pihvit olivat superhyviä! Näen erittäin todennäköisenä että alan tekemään tortilloja jauhelihan sijasta soijarouheella.

Kotiruuista aion tehdä perunavuokaa uudestaan ja todellakin noita tortilloja. Pastaa teen niin usein että sen kanssa tulee syötyä varmasti erilaisia nyhtiksiä ja härkiksiä ja ne pienet liemipussit mitä testailin oikeasti olivat toimivia. Nokkela kokki toisaalta tekisi vastaavia kotona ja vaikka pakastaisi sitten niitä käyttöä varten.

Mistä tulin pahin mieli?

Beyond Beef taisi olla suurin pettymys. Sen sienekkyys ja pitkään suussa pysyvä maku plus valmistuksen epämielyttävyys olivat aika negatiivisia kokemuksia. Favapalat menivät Mifun kanssa samaan 'älä osta uudestaan' kerhoon. Ei niinkään pahaa, mutta ei vaan toimi itselle. Samaan 'älä osta uudestaan' kerhoon päätyivät myös Vegan Frankfurter kasvismakkarat ja aivan törkeä turhat 'Vege Story Snack' salamitikun näköiset puikot. Niitä ei kyllä kukaan saa ostaa - otin yhden puraisun ja heitin loput suoraan roskiin. Kaloreita ilman mielihyvää. Oikeastaan pahaa ei tainnut löytyä vaan iso osa ongelmista johtui joko valmistusvaiheen ongelmista (Favapalat muhjuuntuivat täysin) tai epämielyttävyydestä (Beyond Beefin limaisuus, Vegan Frankfurter makkarat paisuivat epämielyttävän näköisiksi pannulla).

Yllättävästi ravintoloiden kasvisruokamerkinnöistä ei tullut läheskään yhtä ärsyyntynyt olo kuin viime vuonna. Joko merkinnät olivat parantuneet tai osasin viime vuoden perusteella varautua niiden paskuuteen.

Aiotko jatkaa päivittäistä blogailua?

Idea on ihan hauska, mutta on tämä kyllä vähän liian työlästä että jaksaisin. Veikkaan myös että sanottava tulee sanotuksi aika pian. Mutta mitä ajattelin on tehdä satunnaisia reseptejä ja tuotetestejä á la soijarouheen tekeminen tai naan leipä ja laittaa ne kuvien kera johonkin hieman selailtavampaan sivustoon. Ehkä. Samalla pitänee varoittaa että nuo kokeilut tuskin rajoittuvat kasvisruokaan.

Suosituksia

Haasteen aikana tuli vastaan useita hyviä tuotteita. Poimin niistä joitakin tähän jos ne vaikka sattuisivat kiinnostamaan. Nämä jäävät vakioruuiksi - sen verran mainioita olivat. Viime vuodesta lisäyksiä ja poistumisia on muutama

Nyhtökaura & Härkis

Viime vuonna en oikein lämmennyt härkikselle sen maun takia. Tänä vuonna samaa ongelmaa ei ollut. Testasin kolmea eri härkistä: Valkosipuli & yrtit suikaleita ja sekä kaurajauhista että texmexjauhista. Kaikki olivat ihan pätöjä ja jotain on tapahtunut heidän tuotekehityksessä sillä härkis ei enää muhjuunnu yhtä pahasti kun se on kastikkeen seassa. Tällä hetkellä tuntuu että Nyhtis muhjuuntuu enemmän. Suosittelen testaamaan molempia ja ehkä ensimmäisenä tuota kuvassa näkyvää härkissuikaletta.

Vöner

Tämä lienee parasta seitania mitä on. Erittäin helppo käyttää ja mukava syödä. Curry ei tarvitse muita mausteita, mutta originaalin voi nyhtismäisesti 'maustetahnoittaa'.

Jalotofu & muut kiinteät tofut

Jos oma kokemus tofusta on plääh tai pahempi, niin Jalotofu saattaa pelastaa tofun maineen. Purista tofusta talouspaperin avulla vedet pois ja kokeile tehdä tofu kuutioiksi ja paahda se miedolla lämmöllä pannulla. Jalotofun lisäksi muutamat muut tofut ovat mukavan kiinteitä ja helppoja tehdä. Jossain tuo tofun kiinteys lukee suoraan paketissa kuten Yipinillä.

Roast Biif ja Pepperoni

Leivän päälle ei kasvissyöjät ole kauhean montaa eri juttua keksineet, mutta nämä ovat loistavia. Pepperoni on hyvin kaukana normaalista pepperonista, mutta on silti hyvin mausteinen ja kiva tuote.

Soijarouhe

Soijarouhe toimii tosi hyvin esim. tortilloiden sisällä ja pastassa. Ks. 22.10. ohjeet miten soijarouheesta saa tehtyä hyvää. Suosittelen 10 min haudutusta ja paahtamista öljyssä.

Muu Maggara & hot dog

Mikäli haluaa syödä kasvissyöjien kanssa makkaroita tai hodareita niin nämä molemmat toimivat hyvin.

DAVA No Chicken

Tälläisiä kuivaruokia on hyvä pitää muutama kuivakaapissa. Sisältää jänniä lastuja joita liotetaan hetki maustevedessä ja sen jälkeen paistetaan pannulla. Oikein toimivia ja pitkä säilyvyys.